Elämme kummassa maailmassa.
Otetaanpa esimerkiksi tämä turkistarhaus ja sen kieltämispyrkimykset. Peräti 70 000 ihmistähän allekirjoitti vetoomuksen, että lakiesitys sen lakkauttamiseksi vietäisiin eduskunnan päätettäväksi.
On tietysti hienoa, että kansalaisaloite on otettu käyttöön. Se lisää kansalaisten demokratiaa. Tätä ensimmäistä aloitetta ei vain ole tärkeydellä eikä järkevyydellä pilattu.
Seuraava kansalaisaloite sukupuolisesti tasa-arvoisesta avioliittolaista onkin toista maata ja kuulostaa keränneen kaksinkertaisen määrän tarvittavia allekirjoituksia alta aikayksikön.
Kummallista ei välttämättä ole turkistarha-aloitteen allekirjoittajien suuri määrä, vaan se, miten niin moni jotakuinkin järkevän oloinen ihminen on vauhkonnut turkistarhauksen kieltämiseksi. Puolueista vihreät ja vasemmistoliitto hyväksyisivät esityksen, mikä ei ole yllättävää.
Onneksi eduskunta ei tule kieltämään laillista ja tärkeää elinkeinoa eikä tuhoamaan kymmeniätuhansia työpaikkoja.
Kyllä niitä työpaikkoja on kadonnut ja tulee katoamaan ilman tarkoituksellisia alasajoja.
Miksi turkistarhaus on niin paha asia, että sitä vaaditaan kiellettäväksi? Olen käynyt turkistarhalla Kalajoella, ja harvoin näkee yhtä hyvinvoivan näköisiä ja rauhallisia elukoita.
Se on vissiin niin väärin, kun niillä ei ole tarpeeksi virikkeitä. Eihän niille tilata edes sanomalehtiä, eikä kirjastoauto piipahda kerran viikossa. Drinkkibaaritkin puuttuvat.
Tarhauksen vastustamisen logiikalla kaikkien muidenkin eläinten pito pitäisi lopettaa. Lehmiä ahdistaa navetoissa. Entäs kerrostaloissa elävät koirat ja kissat? Narun päässä äänensä käheiksi räksyttäviä hauvoja selvästi tympäisee.
Pikkutyttöjen hamsterit ja marsut joutuvat vasta ankeassa vankeudessa asumaan. Lisäksi ne pakotetaan juoksemaan siinä stressaavassa oravanpyörässä. Kaikkiko ne olisi kiellettävä?
Toinen esimerkki maailman kummallisuudesta. Me sähkön kuluttajat olemme joutuneet tottumaan aiemmin siihen, että sähköyhtiöt arviolaskuttavat meitä aina edellisen vuoden kulutuksen mukaan. Usein kuukausittain maksettava sähkölasku on ollut reilusti enemmän mitä koko vuoden kulutus lopulta tuli olemaan.
Hyvää siinä oli se, että tasauslaskun jälkeen kerran vuodessa saattoi napsahtaa takaisin ihan mellevä summa. Tai saattoi elää pari kuukautta, että laskua ei tarvinnut maksaa lainkaan.
Kuitenkin kyse oli siitä, että sähköyhtiöt saivat kuluttajien piikkiin ilmaista lainaa. Ei puhettakaan mistään hyvittämisestä, vaikka olisi maksettu vuoden verran miten paljon ylimääräistä. Siis hirvittävää riistoa.
Nythän tilanne on se, että talouksiin on asennettu uudenlaiset etäluettavat mittarit, ja maksamme kuukausittain sähkölaskun todellisen kulutuksen mukaan. Selvää on, että keskitalven reippaat laskut ovat vähän hätkäyttäneet, mutta ovatpahan tulevat loppukevään ja kesän maksut sitä vastoin varsin mitättömiä.
Vaan ei se porukalle kelpaa. Kansa on raivostunut, ja hallitus joutuu esittämään lainmuutosta. Sen mukaan kuluttajille on tarjottava vaihtoehtoisia tapoja maksaa sähkölaskuja.
Teitpä mitä ja miten tahansa, väärin menee ja älämölö yltyy.
Kolmas viime aikojen ihmettelyn aihe on, miten meillä osaakin olla ylivertaisen loistava ja pätevä kehitysministeri. Aivan täydellinen. Hän on hoitanut tehtävänsä mallikkaasti ja taitavasti, eikä hänen haluta missään nimessä eroavan hienosta tehtävästään, vaikka jäi kiinni selvästä virheestä.
Ennen kaikkea tämän ihmisen ylivertaisuus on ylivertaista hänen itsensä mielestä, eikä hän näe hallituksesta eroamiseen mitään syytä.
Sellainen ei ole yleensä Suomessa tapana, koska oma ylivertaisuus menee useimmiten tuollaisten moraalisten sivuseikkojen edelle.