Ampumahiihtäjä ottaa hiihto-osuudella itsestään irti kaiken ollakseen nopeasti ampumapaikalla. Siellä vaaditaan täydellistä keskittymistä: laikat on saatava alas 30 sekunnissa. Vaikka pulssi hakkaa, ainoastaan liipaisinsormi saa liikahtaa ammuntahetkellä.
Hiihto-osuudella urheilija saavuttaa yksilöllisen maksimisykkeensä, noin 190-200 lyöntiä minuutissa. Ampumapaikalle tultaessa syke laskee, mutta ei liian alas.
"Viisi laukausta pitää pystyä ampumaan noin 30 sekunnissa, eikä syke saisi laskea alle 150:n. Jos ammunta kestää pitkään, syke laskee alemmas, ja sydän alkaa lyödä voimakkaammin. Se alkaa häiritä ammuntaa", kolminkertainen maailmanmestari (1975, 1977 ja 1981) ja entinen päävalmentaja (1988-1992) Heikki Ikola sanoo.
Urheilijan kunnolla on suuri merkitys sekä hiihtovauhtiin että sykkeeseen.
"Mitä kovemmalla sykkeellä urheilija pystyy hiihtämään niin, että happi riittää, sen parempi ampumahiihtäjä hän yleensä on."
Valmentajat sanovat, että urheilijan anaerobinen kynnys pitää olla korkealla. Tämä tarkoittaa, että happivelkaa (puuskuttamista) alkaa esiintyä mahdollisimman myöhään. Mitä korkeampi kynnys, sitä kovempaa vauhti on ilman läkähtymisen tunnetta ja puuskuttamista.
Ampumapaikalla on kolme ratkaisevaa osumatarkkuuteen vaikuttavaa tekijää: aseen huojunta, rintalihaksen liike ja tasapaino. Tuuliolosuhteet urheilija ottaa huomioon jo asetta kohdistaessaan.
"Joskus näkyy aseen perälevyissä koukun tapaisia muotoja. Niistä voi nuorelle olla hyötyä aseen pitämisessä latausvaiheessa paikallaan, mutta ne voivat myös pakottaa pään huonoon asentoon tasapainon kannalta", Ikola sanoo.
Ammunta pitää
tulla selkäytimestä
Ampumahiihtoon pätee sama kuin muihinkin teknisiin lajeihin: ammunnan pitää olla harjoiteltu niin hyvin selkäytimeen, että kaikki tapahtuu automaattisesti oikein.
"Tuntuma ratkaisee: kokenut urheilija tietää, milloin hänellä on ammuntaan paras mahdollinen syke. Eli vauhti otetaan ladulla pois mahdollisimman myöhään ennen ampumapaikkaa", Heikki Ikola sanoo.
Ikola toimii neuvonantajana nykyiselle maajoukkueurheilijalle Timo Antilalle ja pitää Norjan Ole-Einar Björndalenin malliesimerkkinä, miten ammutaan.
"Norjalainen on ylivoimainen tällä hetkellä. Hän löytää ampuma-asennon heti, pudottaa laikat nopeasti ja jatkaa matkaansa kuin kone."
"Oikea tuntuma löytyy kesäharjoittelussa. Kilpailuissa ei tarvitse mietiskellä sykettä, ampuu vain laikat alas ja jatkaa seuraavalle hiihto-osuudelle. Itse asiassa koko ammuntaa ei edes muista", vuoden 1985 MM-pronssimitalisti Tapio Piipponen sanoo ja saa kaiken kuulostamaan helpolta.
Suomalaiset
osaavat ampua
Sekä Ikola että Piipponen pitävät Suomen ampumahiihtäjiä kohtalaisen hyvinä ampujina. Ero maailman kärkeen syntyy siis ladulla.
"Esimerkiksi Vesa Hietalahti ja Paavo Puurunen olivat hyviä ampujia, ei suomalaisilla siinä häpeämistä ole. Hiihtonopeus ratkaisee paljon. Kestävyysurheilijan ominaisuudet tulevat pitkälti äidinmaidosta, harjoittelulla on toki suuri merkitys. Nyt näyttää, että meillä on lupaavia nuoria, joista voi kehittyä maailman huippuja", Ikola sanoo.
Piipposen mielestä esikuvat ovat tärkeitä, jotta nuoria saadaan lisää lajin pariin.
"Kaisa Mäkäräisen vauhti on parantunut paljon parissa vuodessa. Mutta lisää huippuja tarvittaisiin maailmancupin kärkipaikoille ja arvokisamitaleille, jotta nuorille olisi esikuvia. Tällä hetkellä massoja ei kovin paljon harjoittele seurojen ampumahiihtokouluissa: meilläkin Sotkamon Jymyssä vain puolenkymmentä", Piipponen harmittelee.
Onko helpompaa tehdä ampumahiihtäjä hyvästä ampujasta vai hyvästä hiihtäjästä?
"Tätä on mietitty vuosikymmeniä. Hyvän hiihtäjän ominaisuuksien lisäksi tarvitaan erinomainen keskittymiskyky. Niistä ominaisuuksista voi tulla jotain", Heikki Ikola naurahtaa.
Ampumahiihdon MM-kisoissa Anterselvassa kilpaillaan tänään naisten 15 km, jonka aikana ammutaan kahdesti makuulta ja kahdesti pystystä. Yksi huti tietää minuutin sakkoa loppuaikaan. TV2 klo 15.10-16.40.