Diakonissalaitoksella liikuntaklinikalla toimiva laihdutusklinikka korostaa, että laihduttamisessa täytyy olla realistiset tavoitteet. Tähtäimenä on pysyvä muutos ja painonhallinta. Laihduttaminen ei ole helppoa touhua, siksi liikkeelle on hyvä lähteä pienin askelin.
"Opetamme pieniä muutoksia ja tavoitteena on pysyvä elintapamuutos. Liian isot tavoitteet ja totaalipäätökset eivät tunnetusti onnistu. Tulee repsahduksia ja turhautuneisuutta ja jatkuva epäonnistumisen tunne vie itseluottamuksen, jolloin laihduttaja saattaa ajatella, että olen loppuiäksi tuomittu kulkemaan näiden läskien kanssa", kuvailee liikuntaklinikan päällikkö Kaisu Kaikkonen.
Myös tutkimus on olennainen osa klinikan toimintaa.
Suurin osa klinikalle hakeutuvista on ylipainoisia ja sairaalloisesti ylipainoisia. Heidän kohdallaan tärkeää on aluksi selvittää, onko lihavuus tuonut mukanaan sairauksia, esimerkiksi diabetesta, veren rasva-arvojen kohoamista tai verenpainetta, jotka kaikki ovat riskitekijöitä sydäntapahtumille.
Toisaalta klinikalla selvitetään, onko tulijalla olemassa sairauksia jotka edesauttavat lihavuutta, esimerkiksi kilpirauhashäiriötä.
Normaalipainoinenkin on tervetullut
Mitään rajoitteita tulijoille ei kuitenkaan ole. Jopa normaalin painoindeksin omaavat ihmiset saavat klinikalle tulla selvittämään omia elintapojaan ja esimerkiksi sitä, millä tavalla lihavuutta voi ennaltaehkäistä.
Ennaltaehkäisyssäkin liikunta on olennaista: liikunnallisilla ihmisillä on yli puolet pienempi riski olla elämän jossain vaiheessa lihava liikkumattomiin verrattuna.
Klinikalla selvitetään asiakkaan elintapatekijöitä kymmenen vuoden ajalta. Samalla kartoitetaan mahdolliset elämänmuutostekijät sekä ravitsemustekijät: onko asiakkaalla kenties syömishäiriöitä. Ruokatottumukset kartoitetaan ruokapäiväkirjalla.
"Yleensä kokemus on, että ihminen pyrkii ruokapäiväkirjassa aliarviomaan ruuan määrä. Napostelut jätetään ruokapäiväkirjasta helposti pois", Kaikkonen kertoo.
Myös liikunta-aktiivisuus selvitetään ja tässäkin käytetään apuna päiväkirjaa. Hyödyllinen on myös lanteille asetettava askelmittari, jolla pystytään laskemaan, kuinka monta askelta asiakas päivässä tallustaa. "Sellainen 10 000 askelta päivässä olisi sutjakka suositus", Kaikkonen laskee.
Askelmittarin avulla voidaan arvioidaan energiankulutusta. Erityisesti laihdutuksen jälkeen painonhallintavaiheessa pitäisi saada isoja kilokalorimääriä kulumaan.
Arkiliikunnan lisääminen on aivan avainasia laihduttamisessa, sillä arkiliikunnan ansioista ihmisen lepoenergiankulutus moninkertaistuu. Esimerkiksi kahden kilometrin hitaan kävelyn vaikutus lepoenergiankulutukseen on kolminkertainen. Niinkin pienellä asialla, kuin tekeekö työtä istualleen vai seisten, on laihtumisen kannalta merkitystä.
Tutkimuksissa on ilmennyt muun muassa, että jos työmatka on 500 metriä, kymmenen prosenttia suomalaisista hurauttaa sen autolla. Noinkin pienen matkan päivittäinen kävely merkitsisi vuositalossa kyytiä useille kiloille.
"Kokonaisuus syntyy pienistä pisaroista", Kaikkonen vakuuttaa.
Laihduttamisen jälkeinen painonhallinta on monelle yllätys. Jos paino on pudonnut vaikka 40 kiloa vuodessa, saattaa se tulla puolessa vuodessa takaisin - koko paketti.
Paino tulee salakavalasti takaisin kun ihminen kuvittelee, että voi syödä laihana samoja määriä kuin ennen laihduttamista. Sen vuoksi klinikalla korostetaan, että seurantaa olisi hyvä tehdä parikin vuotta.
Kesällä joka puolelta huokuvat ihmedieetit ja laihtumisjipot saavat Kaikkosen miltei nauramaan. On ihmeellistä, miten helposti laihduttaja menee lankaan, kun tv:ssä vaikkapa mainostetaan vyötäröä itsekseen hytkyttävää laitetta tai taikapillereitä jotka laihduttavat ihmisen nukkuessa.
Ja kuinka moni suomalaisnainen kehtaa tunnustaa omistavansa erikoissukkahousut, jotka puetaan yöksi päälle laihdutusmielessä?