Tuttu Amerikasta oli reippaasti ylipainoinen. Hän oli niin lihava, ettei hänen kaltaisiaan täällä tapaa usein, Amerikassa kylläkin. 170-senttisen miehen paino huiteli 200-250 kilon välimaastossa. Hän tiesi, että ellei hän saa painoaan pudotetuksi, kuolema korjaa pian.
Ruokavalion muutoksesta ja liikunnan lisäämisestä ei tullut mitään. Henkinen kantti ei yksinkertaisesti kestänyt. Niinpä aitoamerikkalaiseen tapaan hän antoi tohtoreiden ratkaista ongelman hänen puolestaan - kirurgisesti. Hänelle tehtiin leikkaus, jonka seurauksena hän ei pystynyt syömään sellaisia määriä eikä niin rasvaisia ruokia kuin aikaisemmin. Jos söi liikaa tai vääränlaista ruokaa, elimistö rankaisi heti ja pani oksentamaan.
Operaatio tehosi: paino putosi puoleen. Hänen perheessään oli muitakin ylipainoisia, tosin ei yhtään läheskään niin lihavaa kuin hän. Muutkin teettivät saman tempun. Kymmeniä tuhansia dollareita paloi samalla kun kilot karisivat. Itse ei tarvitse enää mitata syömisiä, leikkauksella operoitu keho tekee sen puolestasi. Kätevää, eikö vain.
Tähänkö on tultu? Syödään ja mässäillään, mitä mieli tekee. Kun vyötäröä alkaa kiristää, haetaan apua jostain muualta kuin omista elintavoista. Mennään lääkäriin. Tämä kirjoittaa laihdutuslääkereseptin. Jos se ei auta eikä sopivia housuja sittenkään löydy kaupasta, tehdään lääketieteellinen temppu ja hoidetaan ongelma sillä sivuun.
Lihavuus on iso ja kasvava ongelma kaikkialla, missä ihmisen elintaso kohoaa. Kun liikalihavuus iskee omalle kohdalle, leikki on kaukana. Paitsi, että liikkuminen vaikeutuu, lihavuus heijastuu muutenkin sekä ruumiin että hengen kuntoon. Lopputulos: ihminen voi monella tavalla pahoin.
Amerikkalainen tapa on tehdä lihavuudesta kauppatavaraa. Houkutellaan ihmiset ostamaan mitä mielikuvituksellisimpia tuotteita toivossa, että paino alenisi. Tämä sen jälkeen, kun ihmiset on opetettu syömään lihottavia mössöjä. Mitäpä ihminen ei tekisi paremman elämän toivossa. Yhdysvalloissa laihdutuksen ympärillä kerrotaan pyörivän noin 30 miljardia dollaria vuodessa.
Suomessa liiketoiminta on vielä nappikauppaa. Siihen uppoaa 50 miljoonaa euroa vuodessa. Mutta kasvu on taattu. Kansa lihoo, ja se lihottaa myös laihdutusbisnestä. Amerikkaa apinoidaan, vaikka itsellämme on käytettävissä paljon mielekkäämpiä ja kestävämpiä keinoja.
Eikö ole kummallista: laihduttamiseen pannaan rahaa nyt enemmän kuin koskaan, silti ihmiset lihovat enemmän kuin koskaan. Jokin tässä tökkii.
Meillä on tapa ylittää aita sieltä, missä se on matalin. Kun kilot yleensä karttuvat vuosien tai kymmenien vuosien kuluessa, niistä pitäisi päästä eroon heti, viimeistään kesäksi. Usko lääketeollisuuden kaikkivoipaisuuteen on luja. Ikään kuin kaikki olisi ratkaistavissa pillereitä popsimalla. Ja makea elämä voisi jatkua entisellään.
Näin ei päästä pitkälle. Laihtuminen vaatii elämäntavan muutosta. Kaikki eivät voi hoitaa asiaa amerikkalaisen mallin mukaan. Siihen ei yksinkertaisesti ole varaa eikä siinä ole mitään järkeä. Laihduttaminen on kovan arkisen pakertamisen takana.
Lihavuus on kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että rasvan määrä ruumiissa on liian korkea. Syödään enemmän kuin kulutetaan. Periaatteessa laihdutuksessa on kysymys yhtä yksinkertaisesta asiasta: syödään vähemmän ja liikutaan enemmän.
Laihduttajan ruuaksi voi suositella ihan tavallista suomalaista perusruokaa: pottuja, maitoa ja ruisleipää. Liikkumisessa voi siirtyä autosta kävelyyn. Näitä konsteja saa kokeilla. Ihan ilmaiseksi.