Suurten teollisuusmaiden kokous Pietarissa jäi tuloksiltaan vaatimattomaksi. Äkkiä kärjistynyt Lähi-idän kriisi vei johtajien päähuomion. Maailman merkittävimpien teollisuusmaiden keskustelukerho G8 kokoontui kolmeksi päiväksi Pietariin keskelle tsaarinaikaista loistoa. Jo isännyys merkitsi presidentti Vladimir Putinille osavoittoa, sillä kansantalouden koko ei oikeasti edes riittäisi nostamaan Venäjää suurimpien talousmahtien joukkoon. Jäsenyys kuitenkin hivelee venäläisten omanarvontuntoa.
Toisaalta Venäjä on öljy- ja maakaasuvarojensa ansiosta ehdoton mahtitekijä maailman energiamarkkinoilla. Viimeistään Venäjän asema havahduttiin huomaamaan viime keväänä, kun se katkaisi hetkeksi maakaasutoimitukset Ukrainaan ja säikäytti myös samaa kaasua käyttävät Länsi-Euroopan maat. Siksi oli luontevaa, että Pietarin kokouksen teemoihin kuului energiaturvallisuus.
G8 on ennen kaikkea keskusteluelin, mutta siihen nähdenkin kokouksen anti energiakysymyksissä jäi vähäiseksi: johtajat Putin mukaan luettuna vakuuttivat kannanotossaan edistävänsä avoimia ja läpinäkyviä energiamarkkinoita, mutta Venäjä ei antanut mitään selvää merkkiä siitä, että se avaisi valtionyhtiö Gazpromin hallinnassa olevan kaasuputkiston kilpailijoiden käyttöön. Jo aiemmin Venäjän johto on osoittanut haluavansa pitää strategiset luonnonvaransa tiukasti valtion hallinnassa. EU:n peräämä energiaturvallisuus ei edennyt ainakaan näkyvästi, vaikka Putin arvattavasti vakuutteli kaasutoimitusten varmuutta.
Edistyminen energia-asioissa olisi epäilemättä ollut liukkaampaa, jos Venäjä olisi varmistanut viikonloppuna pikaisen pääsynsä Maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi. Vaikka jäsenyys on enää pienestä kiinni, se jäi yhä auki. Se taas merkitsi, että Pietarin kokouksesta ei tullut Putinille sellaista voittoa, jota hän oli tavoitellut.
Osaksi laihoja tuloksia selittää se, että koko tapaaminen sai aivan toisenlaisen taustan kuin alun perin arvattiin. Lähi-idän tilanteen äkillinen kärjistyminen söi kokousajasta paljon, ja kriisistä päästiin vaivoin yksimielisyyteen edes julkilausumatasolla.
Ulospäin syntyi myös vaikutelma, ettei esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kovistellut järin pontevasti Putinia Venäjän demokratian tilasta. EU:lta ja sen puheenjohtajamaalta Suomelta sellaista tuskin edes odotettiin. Myönteinen yllätys olikin, että pääministeri Matti Vanhanen tuomitsi selkeästi Pietariin huippukokouksen ajaksi suunniteltujen mielenosoitusten kieltämisen. Toivottavasti ryhdikkyys ei pääty, kun puheenjohtajuus loppuu.
Toisenlaisessa tilanteessa kokouksen tulokset olisivat voineet olla paljon tukevammat. Turha ei kokous silti nytkään ollut. Jo sillä, että kahdeksan teollisuusmahdin johtajat istuvat yhteiseen pöytään puhumaan olennaisista asioista, on merkitystä. Vaikeiden poliittisten kysymysten ratkaisussa on tärkeää, että johtajat tuntevat toisensa hyvin.
EU-puheenjohtajuus vei pääministeri Vanhasen maailman tärkeimpien päättäjien pöytiin. Roolissaan hän näytti viihtyvän hyvin. Pääministerin englannin kielen taidotkin riittivät paikalla olleiden mukaan kansainvälisissä tiedotustilaisuuksissa ainakin kohtuullisesti.
Vanhanen pyrki myös selvästi ottamaan sen osan, joka puheenjohtajamaan pääministerille kuuluu. Presidentti Tarja Halonen kävi Pietarissa lauantaina illallisilla, kun kerran oli Putinin kutsun jostain syystä saanut. Sen suurempaa roolia hänelle ei liiennyt.
Kättelyitä ja iloisia ilmeitä kameran edessä nähtiin myös Pietarin G8-kokouksessa.