Voittivatko vai hävisivätkö Angela Merkel ja kristillisdemokraatit Saksan vaaleissa? Voittivat, jos katsoo, että CDU yhdessä baijerilaisen sisarpuolueensa CSU:n kanssa on Saksan poliittisista voimista yhä ylivoimaisesti suurin, nyt 33 prosentin kannatuksella.
Mutta kokivat kitkerän tappion, kun katsoo ääniosuuden muutosta. Alamäki neljän vuoden takaisesta on peräti 8,6 prosenttiyksikköä. CDU/CSU on vain kerran sodan jälkeen jäänyt matalampiin lukemiin.
Merkel ei ole kansanvillitsijä, ja mahdollisesti osa äänestäjistä on 12 vuodessa kyllästynyt hänen tapaansa johtaa maata. Notkahduksen tärkein syy on silti konkreettinen:
Vuoden 2015 lopun ja vuoden 2016 alkupuolen pakolais- ja maahanmuutto-aalto on ollut jopa 83-miljoonaiselle kansakunnalle työläs hoidettava. Maahanmuuttajavastaisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen AfD:n näyttävä ponkaisu liittopäiville on suora seuraus tapahtuneesta.
Kiinnostavaa tuloksessa on se, että äärioikeistolainen AfD menestyi niissä osissa maata, joissa maahanmuuttajia on vähiten, vahvimmin entisessä Itä-Saksassa. Jos kansalaisen tulotaso on matala, maahantulijat on helppo nähdä uhkana samaa kakkua jaettaessa.
AfD pääsi nyt ensimmäistä kertaa liittopäiville. Samaan aikaan katse kannattaa pitää siinä, että puolueen äänisaalis on 12,6 prosenttia. Puoluetta äänesti joka kahdeksas vaaliuurnilla käyneistä, ei sen useampi.
Kuten populistipuolueet aina, myös AfD puhuu ”kansasta”, jolle se lupaa nyt palauttaa vallan. Yli 87 prosenttia uurnalla käyneistä ei kuitenkaan ollut puolueen tarjoamasta vaihtoehdosta kiinnostunut.
Puolueen johto ilmoittaa nyt jahtaavansa Merkeliä. Kaikkiaan voi kuitenkin kysyä, mitä puolue voitollaan tekee. Politiikan suuntaa se ei voi kääntää.
Se, nouseeko AfD tulevaisuudessa vielä korkeammalle, riippuu maan talouden kehityksestä, maahantulijoiden kotoutuksen onnistumisesta ja sisäisen turvallisuuden tilasta. Jos näissä tulee vastoinkäymisiä, tie kasvulle on auki.
Sen lisäksi puolueen pitäisi vielä pysyä koossa. Sen johto rakoilee jo. Sekin on tuttua populistipuolueista.
Keskeistä tuloksessa on silti se, että Merkel jatkaa liittokanslerina. SPD jää nuolemaan haavojaan oppositioon. Puolue saattaa hakea revanssia neljän vuoden päästä jo uuden johtajan voimin. Martin Schulzin karisma puri vain hetken.
Nyt todennäköisimmältä näyttää, että Saksan tulevasta hallituskoalitiosta löytyvät CDU/CSU, näyttävästi liittopäiville palanneet vapaat demokraatit eli FDP ja vihreät – siis niin sanottu Jamaika-kokoonpano.
Eniten töitä teettänee kristillisdemokraattien ja vihreiden kantojen sovittelu. Vihreät kannattavat EU-yhteistyön voimakasta syventämistä. Kristillisdemokraatit haluavat suosia rauhallisempaa tahtia etenkin taloudessa.
Jälkimmäinen linja istuu Suomen hallituksenkin tavoitteiseen. Sen mukaan jäsenmaiden pitää hoitaa talousongelmansa kuntoon ensisijaisesti omin toimin, ei unionin yhteisvastuuseen tukeutuen.