Uusi Start-sopimus puutteineenkin on parempi kuin ei mitään. Ratifiointi voi silti tökätä Yhdysvaltain senaattiin. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton ydinaseneuvotteluja seurattiin kylmän sodan aikana monesti sydän kylmänä. Neuvotteluja käytiin ensin ydinaseiden rajoittamisesta ja vasta sitten vähentämisestä. Sittemmin sopimusten painoarvo on vähentynyt, mutta ei suinkaan hävinnyt.
Ydinasesupervallat pääsivät perjantaina maaliin neuvotteluissaan viime joulukuussa rauenneen strategisten aseiden rajoitussopimuksen korvaavasta uudesta, kymmenen vuoden Start-sopimuksesta. Vaikka se ei käytettävissä olevan tiedon mukaan tee suurta lovea ydinasearsenaaleihin, laihakin sopimus on parempi kuin sopimukseton tila.
Neuvottelut junnasivat pitkään paikoillaan, kun osapuolet olivat pahasti eri mieltä sopimuksen valvonnasta ja etenkin Yhdysvaltain Eurooppaan suunnittelemasta ohjuspuolustusjärjestelmästä. Vaikeusastetta lisäsi se, että molempien maiden johtajat yhtäältä tarvitsevat sopimusta sisäpoliittisista syistä, mutta toisaalta eivät voi samoista syistä olla liian "pehmeitä".
Uutta sopimusta tarvitsee kipeimmin Yhdysvaltain presidentti Barack Obama, jonka konkreettisten ulkopoliittisten saavutusten saldo ei ole häävi. Sama pätee tietyssä määrin myös presidentti Dmitri Medvedeviin, jonka ulkopoliittiseen hattuun Start-sopimus on näyttävä sulka. Venäjälle sopimus on tunnustus siitä, että se on yhä ydinasesuurvalta. Yhdysvallat hakee sopimuksella Venäjältä sivustatukea yrityksille painostaa Irania.
Sopimuksen tielle voi kuitenkin nousta melkoisia esteitä, varsinkin Yhdysvalloissa. Kongressin satajäsenisestä senaatista täytyy löytyä vähintään 67 ääntä sopimuksen ratifioinnin taakse. Se on työn ja tuskan takana. Kongressin välivaalit ovat edessä marraskuussa, ja republikaanien nykyinenkin voima riittää jo yksin pysäyttämään Start-sopimuksen.
Vaalitaistelussa he varmasti löytävät sopimuksesta merkkejä Obaman pehmeydestä Venäjän edessä. Ratkaisevaa läpimenon kannalta on, katsotaanko sopimuksen rajoittavan Yhdysvaltain mahdollisuuksia kehittää ohjuspuolustusta.
Venäjällä vastaavia sisäpoliittisia pulmia ei ole, ja lisäksi kenraalien vaikutusvalta on vähentynyt neuvostoajoista. Mutkia voi tuoda matkaan se, että Venäjä on monesti ennenkin koplannut asioita yhteen. Start-sopimuksessa se haluaisi mieluusti kytkeä yhteen hyökkäys- ja puolustusaseet ja lisäksi löyhentää vanhaan sopimukseen sisältynyttä paikan päällä tapahtuvaa tiukkaa valvontaa.
Obama ampui lähtölaukauksen Start-neuvotteluille Prahassa viime huhtikuussa pitämällään lennokkaalla puheella ydinaseettomasta maailmasta. Presidentit sopivat ydinasearsenaalien katoista heinäkuussa. Heti 8. huhtikuuta Prahassa tapahtuvan allekirjoituksen perään yli 40 valtionpäämiestä saapuu Valkoiseen taloon ydinturvallisuushuippukokoukseen. Toukokuussa pidetään kokous, jossa yritetään saada mukaan uusia valtioita mukaan ydinkoekieltosopimukseen.
Venäjä ja Yhdysvallat ovat nyt valmiita vähentämään käyttökuntoisista strategisista ydinkärjistä yli neljänneksen ja niiden kantolaitteista puolet seitsemän seuraavan vuoden aikana. Ydinkärkien määrä vähenee 1?550:een ja kantolaitteiden eli ohjusten ja strategisten lentokoneiden määrä 800:aan maata kohti.
Sopimukseen voi vallan hyvin jäädä porsaanreikiä. Siihen pääsyyn on uumoiltu helpotusta tuoneen se, että ydinkärkien ja kantolaitteiden määrien laskutapaa olisi muutettu. On aavisteltu sitäkin, että sopimus sallisi hätätilassa kokoamaan käytöstä poistettuja ydinaseita. Tärkeintä silti on, että sopimus saatiin aikaan.