WTO vältti umpikujan, kun Hongkongin loppujulistuksessa otettiin muutama varovainen edistysaskel kohti vapaampaa maailmankauppaa. Vuosi 2013 merkitsee Suomen maataloudelle muutosta, johon pitää alkaa valmistautua heti.
Maailman kauppajärjestö WTO joutui Hongkongin kuusipäiväisessä kokouksessaan jatkoajalle ennen kuin sopu loppujulistuksesta saatiin aikaan. Tulosta on oikeutettua sanoa laihaksi, mutta vain suurimmat optimistit odottivat lopullista läpimurtoa. Tärkeää oli, että neljä vuotta jatkuneen Dohan prosessin umpikujalta vältyttiin. Laajan kauppasopimuksen uusi takaraja asetettiin ensi huhtikuuhun.
Kokouksen loppujulistus on tavallaan jatkoa EU:n budjettiratkaisulle sekä Montrealissa äsken saavutetulle, myös laihahkolle ilmastosovulle. Tärkeintä on kuitenkin, että kansainväliset prosessit jatkuvat.
Näkyvin osa WTO-sopua on teollisuusmaiden lupaus luopua maatalouden vientituista vuoteen 2013 mennessä. Nykyisin vauraista maista viedään tukien turvin kehitysmaihin maatalouden ylituotantoa polkuhintaan. Samalla paikalliset viljelijät menettävät markkinoitaan. Kehitysmaiden oman maatalouden nousu pysähtyy.
Sekä USA että EU ovat jarruttaneet maatalouden vientitukien poistamista. Sopeutumisvaikeudet muodostuvat varmasti vaikeiksi, niin vakiintunutta tehokas maatalous on.
Myös Suomen maataloudelle muutos on haastava. Suomesta viedään valtion tuen turvin paljon voita Venäjälle ja kauraa Yhdysvaltoihin. Suomalainen kaura menee USA:ssa lähinnä hevosten ruuaksi.
Voimakkaan lypsykarjatalouden maassa väestön siirtyminen vähärasvaisten tuotteiden kuluttajaksi on iso pulma. Suomalaisesta voista peräti 72 prosenttia menee vientiin. Viime vuonna voin kokonaisvienti oli 37 miljoonaa kiloa. Siitä 52 prosenttia meni Venäjälle, 17 prosenttia Ranskaan ja hajaeriä moniin suuntiin.
Tilastot osoittavat, ettei suomalaisilla maataloustuotteilla ole ainakaan mainittavasti horjutettu minkään kehitysmaan omaa tuotantoa. Vaikka maailmankauppaa vääristäviä vientitukien poistumista voikin pitää oikeana suuntauksena, muutos osuu Suomessa ikävästi pääosin karjatalouteen.
Siirtymäaikaa on sentään kohtuullisesti, mutta valmistautuminen on silti aloitettava heti. Suomessa on kyettävä valmistamaan maitorasvasta entistä enemmän vetäviä brändituotteita, joissa on parempi kate kuin voissa. Esimerkiksi Venäjällä muutamat uudentyyppiset suomalaiset levitteet käyvät hyvin kaupaksi.
Suuret maat olivat erityisen itsekkäitä nyt, kuten niin monesti aiemminkin. Yhdysvallat ja Japani pitivät kiinni siitä, että niiden on saatava poikkeuksia varsinkin tekstiilien ja riisin osalta. USA sentään suostui lopettamaan puuvillan vientituet vuoteen 2006 mennessä, mutta muut puuvillatuet jäivät myöhemmissä neuvotteluissa sovittaviksi.
Mikäli Dohan kierros todella saadaan ensi vuonna päätökseen, sopimuksen toteutus alkaa 2008. Maailmanpankin arvion mukaan sopu hyödyttäisi maailmantaloutta sadoilla miljardeilla euroilla vuodessa. Tukien maksu kaupankäynnissä on epäviisasta, mutta muutos ei onnistu kertarysäyksellä. Jos sellaista yritettäisiin, saataisiin monilla aloilla aikaan sekasortoa, joka vain rasittaisi maailmantaloutta. Muutoksissa olisi kyettävä huolehtimaan myös siitä, että kaikki teollisuusmaat ovat prosessissa mukana tasapuolisesti.