Itella heikentää omilla toimillaan mahdollisuuksiaan vastata alalla tapahtumaan rakennemuutokseen. Kohta se ei pärjää muuten kuin lain suojaamana.
Postialan rakennemuutos on tosiasia. Kirjeiden ja lehtien jakaminen postin välityksellä on kääntynyt laskuun, jonka ennustetaan jatkuvan kiihtyvällä vauhdilla.
Postin toimintaa hoitava valtionyhtiö Itella yrittää suorastaan epätoivoisin keinoin selviytyä muutoksesta. Niin paljon kuin Itella onkin erilainen kuin vanha valtiollinen posti- ja lennätinlaitos, sen toimintatavoissa on yhä samaa jähmeää, nykypäivälle vierasta sanelumentaliteettia.
Ylimitoitetuilla kirjeiden sekä lehtien jakelun hinnankorotuksilla Itella syö omaa leipäpuutaan. Hinnoittelu suorastaan ajaa asiakkaita etsimään muita vaihtoehtoja. Tämä puolestaan vauhdittaa Itellan näivettymistä.
Ennusteiden mukaan kirjelähetysten määrä puolittuu muutaman vuoden takaisesta 1,2 miljardin lähetyksen huipputasosta vuoteen 2020 mennessä. Myös postin kuljettamien painettujen lehtien ja mainoslehtisten määrä jatkaa laskuaan.
Kysymys ei ole suomalaisesta ilmiöstä, vaan samansuuntainen kehitys tapahtuu kaikkialla. Asioinnin siirtyminen verkkoihin vähentää paperista liikennettä.
Tässä on perussyy Itellan tällä viikolla käynnistämiin yt-neuvotteluihin, joissa tavoitellaan työntekijämäärän vähentämistä 1 200:lla. Tämän otaksutaan olevan kuitenkin vasta alkusoittoa, sillä vähennystarpeen arvioidaan olevan jopa 7 000 työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä.
Työntekijämäärän vähentäminen on perusteltavissa. Kokonaan toinen kysymys on, onko mitoitus oikea.
Jo nyt postilla on toisin paikoin täysi työ selviytyä tehtävistään. On oikeutettua epäillä, ettei Itella kykene hoitamaan vähennysten jälkeen enää postilain sille asettamia velvoitteita. Lain mukaanhan posti on jaettava koko maassa viitenä päivänä viikossa.
Vähennykset tuntuvat yhtä ylimitoitetuilta kuin Itellan hinnankorotuksetkin. Ilmeisesti ne perustuvat siihen arvioon, että Itella joka tapauksessa menettää asemiaan kaikilla markkinoilla.
Itellan mahdollisuudet ovat kasvavassa verkkokaupassa. Pakettien välittämisessä törmätään kuitenkin jo aitoon kilpailuun. Näissä oloissa sen on täysi työ pärjätä. Verkkokaupan jakelumarkkinoilla sillä ei ole monopolia eikä se voi hinnoitella palveluitaan mielin määrin.
Lehtitaloja Itella kiristää tällä hetkellä tavalla, joka ajaa niinikään rakennemuutoksessa oleva alaa entisestäänkin ahtaammalle. Usein kymmenien prosenttien korotukset jakeluhintoihin pakottavat lehtitalot etsimään vaihtoehtoja.
Viime päivinä on kysytty, mikä on omistajaohjauksen rooli valtiojohtoisissa yrityksissä kuten Itellassa ja Rautaruukissa, jotka ovat isojen muutosten edessä. Näyttää siltä, että valtionohjaus on yhtä tyhjän kanssa eikä tarkoita oikeasti mitään.
Valtionyritykset toimivat niin kuin niiden toimiva johto tahtoo välittämättä siitä, mitä seurannaisvaikutuksia heidän ratkaisuillaan on koko yhteiskunnan kannalta. Valtion omistajuudella on aika vähän merkitystä, ellei sitä käytetä yhteiseksi hyväksi.