Presidentti Vladimir Putin on tehnyt tärkeitä nimityksiä Venäjän johdossa. Hän aikoo tosissaan siirtyä syrjään 2008. Venäjän presidentin Vladimir Putinin pitkin tätä vuotta ilmaisemiin aikeisiin siirtyä syrjään toisen presidenttikautensa lopussa 2008 on suhtauduttu vaihtelevan epäluuloisesti. Luettavissa on kuitenkin yhä enemmän merkkejä, että Putin aikoo todellakin pitää kiinni sanastaan ja samalla perustuslaista, joka rajaa presidentin toimikaudet kahteen nelivuotiskauteen.
Uusin merkki Putinin aikeista ovat hänen tekemänsä nimitykset Venäjän hallituksen huipulla. Putin nosti hallituksen kärkipaikoille kaksi luottomiestään, jotka voi nähdä hänen mahdollisiksi seuraajaehdokkaikseen presidentin virkaan.
Edellinen presidentti Boris Jeltsin nosti Putinin samalla tavalla seuraajaehdokkaakseen 1999. Tällainen menettely on tyypillistä Venäjän "ohjatulle demokratialle", joka ei ainakaan vielä pitkään aikaan väisty länsimaista demokratiamallia edes joten kuten muistuttavan järjestelmän tieltä.
Presidentinvaaleihin on vielä runsaat kaksi vuotta. Jo reilusti sitä ennen nähdään, merkitsevätkö nimitykset sitä, että ovatko vasta puolitoistavuotta hallitusta johtaneen Mihail Fradkovin pääministeripäivät kohta luetut. Hänen oli esimerkiksi määrä tulla Ouluun loppukuusta neuvottelemaan pääministeri Matti Vanhasen kanssa, mutta tapaaminen lykkäytyi jostain syystä hamaan tulevaisuuteen.
Putin antoi Fradkovin edeltäjälle, kilpailijaksi kokemalleen Mihail Kasjanoville potkut. Venäjällä on hyvin presidenttivetoinen poliittinen järjestelmä, jossa hallitukselle on helposti jäänyt vain toimeenpanijan rooli. Uusissa nimityksissä merkittävintä on se, että Putinin kenties lähin luottomies, Kremlin kansliapäällikkö Dmitri Medvedev siirtyy hallituksen ensimmäiseksi varapääministeriksi. Siitä on lyhyt loikka pääministeriksi.
Medvedev on monin tavoin kiinnostava hahmo. Merkittävästä asemastaan huolimatta hän on pysytellyt harmaana eminenssinä. Vasta 40-vuotias Medvedev kuuluu Putinia Kremliin seuranneeseen "Pietarin mafiaan". Medvedeviä pidetään Venäjän mittapuun mukaan liberaalina hallinto- ja talousmiehenä. Nousu tärkeälle paikalle hallituksessa tuo hänet julkisuuden valokeilaan, jossa onnistuminen tietää etenemistä kohti huippua.
Medvedev poikkeaa Putinin lähipiiristä siinä, ettei hänellä ainakaan tiedetä olevan tiedustelutaustaa. Nimityspaketin toinen tärkeä ja Medvedevin nostoa tasapainottava osa oli puolustusministerinä jatkavan Sergei Ivanovin ylennys varapääministeriksi. Ivanov on turvallisuudesta vastaavien voimaministeriöiden ykkösnimi, kun taas Medvedev edustaa Putinin hallinnon liberaalimpia voimia. Nimityksistä voi päätellä, että tällä hetkellä Medvedev on Putinin seuraajasuosikki.
Seuraaja-arvuutteluja tärkeämpää on nyt kasvava varmuus siitä, että Putin aikoo noudattaa perustuslakia ja siirtyä 2008 muihin tehtäviin, olivatpa ne sitten mitä tahansa. Tällainen menettely vahvistaisi Venäjän heiveröistä demokratiaa.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vaalituloksia tärkeämpää oli, että kutakuinkin vapaita vaaleja pidettiin. Putinin iskulauseenaan pitämää vakautta lisää parhaiten se, ettei vallan peruspilareita peukaloida hetken ja henkilön tarpeiden mukaan.
Länsimaistyyppinen demokratia ei ehkä koskaan toteudu Venäjällä. Edistys sitä kohti on sitä ripeämpää, mitä paremmin pelisääntöjä noudatetaan ja mitä enemmän yhteiskunta vakiintuu ja vaurastuu. Medvedevin nousu on myönteinen merkki uuden, menneisyyden taakasta vapaan sukupolven esiintulosta.