Vapaaehtoinen metsiensuojelu on lähtenyt vilkkaasti liikkeelle Pohjois-Pohjanmaalla. Erityisesti runsaasti lahopuita sisältäviä kangasmetsiä on tarjottu määräaikaiseen suojeluun. Metsänomistaja voi tarjota luontokohdetta suojeltavaksi joko kymmenen vuoden ympäristötukisopimuksella metsäkeskukselle tai pysyvään suojeluun ympäristökeskukselle.
"Tänä syksynä metsäkeskus on jo maksanut ympäristötukea useista runsaslahopuustoisista kangasmetsistä metsänomistajille", kertoo Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskuksen ympäristöasiantuntija Irmeli Ruokanen. Lisäksi kymmeniä kohteita on käsittelyssä.
Määräaikainen suojelu kuuluu valtioneuvoston keväällä 2008 hyväksymän Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (Metso-ohjelman) menetelmiin.
Innostus määräaikaiseen suojeluun on Ruokasen mukaan suurta, koska siinä maanomistaja saa päättää, mitkä metsäkuviot suojellaan. "Jos haluaa myydä, valtio haluaa usein ostaa koko tilan", Ruokanen lisää.
Kotitarvepuun otto on myös mahdollista, jos vain osa metsistä on suojelussa. Kymmenen vuoden sopimus turvaa senkin, että metsälle voi määräajan jälkeen tehdä, mitä haluaa.
Tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskuksen käytössä oli metsiensuojeluun 1,2 miljoonaa euroa. Luvussa ovat mukana sekä metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt että muut Metson luonnontieteelliset valintaperusteet täyttävät kohteet.
"Ensi vuonna rahoitukseen tulee koko maan mitassa neljänneksen korotus", Ruokanen kertoo. Tänä vuonna koko maassa oli metsiensuojeluun käytettävissä kahdeksan miljoonaa euroa, ensi vuonna kymmenen miljoonaa.
Metsäkeskus maksaa ympäristötukena korvausta menetetyn hakkuuarvon perusteella kolmanneksen keskikantohinnasta eli Pohjois-Pohjanmaalla noin 9 euroa kuutiometriltä. Lisäksi maksetaan pinta-alaperusteista korvausta, noin 90 euroa hehtaarilta.
Ruokanen kehottaa metsänomistajia hakemaan ympäristötukea ainakin metsälailla suojeltuihin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, sillä metsälaki estää niiden hakkuut täysin tai lähes täysin.
Yksittäisistä metsien käyttöön liittyvistä tekijöistä lahopuun häviäminen on haitallisin ja syynä joka kymmenennen lajin uhanalaistumiseen. Lahopuun väheneminen on johtanut etenkin monien selkärangattomien eläinten taantumiseen. Myös sienet ja jäkälät ovat kärsineet.