Poliisin tietoon tulee vain muutamia kymmeniä lahjusrikosepäilyjä vuodessa, kertoo Poliisiammattikorkeakoulun selvitys. Tutkijan arvion mukaan lahjonta jää usein pimentoon.
Lahjonta on yksi ongelmallisimpia piilorikollisuuden muotoja, sanoo korkeakoulun tutkija Anna Leppänen.
– Lahjusepäilyissä ilmoittajana on usein se, joka kieltäytyy maksamasta pyydettyä lahjusta. Jos molemmat hyötyvät, ilmoitusta ei tietenkään tehdä.
Tutkimusvuosilta 2007–2010 löytyi vajaat 470 korruptiotapausta, joista tehtiin rikosilmoitukset ja joiden tutkinta on päättynyt. Näistä vain noin 30 ilmoituksessa tutkittiin yhtä tai useampaa lahjusepäilyä.
Kaikista ilmoituksista eteni syyteharkintaan hieman yli kolme viidesosaa. Poliisin rekisterit eivät kerro, kuinka moni ilmoitus eteni oikeuteen ja tuomioon asti.
Yleisintä korruptiota olivat varojen ja tiedon väärinkäyttö, jossa tähdättiin taloudelliseen hyötyyn.
Korruptiota ei määritellä rikoslaissa. Tässä tutkimuksessa korruptio ymmärrettiin laajasti vastuullisen aseman väärinkäyttönä yksityiseksi eduksi.
