Aasian hyökyaaltokatastrofi sysäsi liikkeelle avustuskilvan ympäri maailmaa. Lahjoittajien kärkeen rykäisi Australia, mutta EU on yhteisvoimin pannut paremmaksi ja nostanut kokonaispanoksensa puoleentoista miljardiin. Pelkästään saksalaiset ovat laittaneet likoon yhtä paljon kuin he tukivat omien jokiensa tulvauhreja pari vuotta sitten. Verokarhukin muuten avustaa Saksassa, myös yksityiset avustukset ovat poistokelpoisia.
Yhdysvaltojen avustuskoneisto jyrähti käyntiin vasta, kun YK:n hätäapukoordinaattori Jan Egeland oli moittinut saituudesta. Presidentti Bush yrittikin ensiksi avata peliä 35 miljoonalla, jolloin demokraattien taholta vain hymähdettiin: "Enemmän me törsäämme Irakissa joka päivä ennen aamupalaa."
Noin neljä miljardia dollaria on saatu vain muutamassa viikossa maailmanlaajuisesti kokoon Aasian uhrien auttamiseksi. Kukaan ei tosin vielä tiedä, miten paljon varoista on todellisia lahjoituksia, mikä osa taas mahdollisia luottoja tai jo aikaisemmin luvattua kehitysapua, Egeland tunnusti äskettäin.
Lääkärit ilman rajoja -organisaatio on jopa vaatinut lopettamaan lahjoitukset Aasiaa varten. Se ei enää löydä rahatulvalle selvää käyttökohdetta. Vetoomus oli ehkä aiheellinen, mutta se johtaa helposti vääriin tulkintoihin. Joten organisaatio on saanut useat avustustahot hurjistumaan.
Ensin tosiaan tarvitaan vettä, ruokaa ja sairaanhoitoa. Mutta hätäapu on vain yksi lenkki pitkässä avustusketjussa.
Työtä piisaa, koska elämä jatkuu. Raivaamisen jälkeen tarvitaan uudelleenrakennusapua, kodit on saatava pystyyn, kalastajille äkkiä veneitä sekä verkkoja ja kauppiaille myyntikojuja. Ja edelleen urakkaa riittää, kun vihdoin siirrytään kehitysavun puolelle. Amerikkalaisia esimerkiksi tuskin tullaan kestävää kehitystä turvaavassa vaiheessa enää näkemään, suurvallan budjetissa kehitysavun osuus on vain 0,15 prosenttia.
Josavustukset jaettaisiin arviolta viiden miljoonan paikallisen uhrin kesken, tulisi kunkin perheen osaksi karkeasti tuhat dollaria. Esimerkiksi Indonesiassa summa ylittää selvästi vuositulot, ne jäävät henkeä kohti alle 700 dollarin. Mutta päätyvätkö miljardiavustukset tulvauhreille, siitä on oltava huolissaan.
Indonesia on ollut vanhastaan maailman korruptoituneimpia maita. Lahjustilannetta seuraava Transparent International arvioi presidentti Suharton keränneen mammonaa 30-vuotisen valtakautensa aikana jopa miljardi dollaria. Siis joka vuosi. Valtio on jo ilmoittanut eväävänsä velkojensa lykkäyksen vaatien suoria avustuksia.
Thaimaassa taas joka kolmas kotitalous on saanut rahatarjouksen edellisten vaalien alla. Vuoden 2001 vaaleissa ehdokkaiden arvioidaan ostaneen ääniä vajaalla 500 miljoonalla dollarilla.
Tsunamituskin kitki pinttynyttä rahastusta. Joten väärinkäytökset ovat ohjelmoituja. Mutta auttaisiko valvontaa edes hieman tietty maantieteellinen jako, jota liittokansleri Gerhard Schröder ehdotti Bonnin metodin nimissä uudenvuodenpuheessaan. Kunkin teollisuusmaan tulisi ottaa vastuulleen yksi katastrofimaa, esimerkiksi läänien tietty alue, kaupunkien tietty kaupunki ja kuntien tietty kunta.
Bonnin kaupunki avustaa jo yhdessä kehitysapujärjestön kanssa kummina Intian Cuddaloressa, jossa lähes 6 000 kalastajaperhettä menetti toimeentulonsa. Myös yli sata saksalaiskaupunkia ja kuntaa aikoo hankkia Aasiasta oman ystäväkuntansa. Nyt kilpaa käydään edistyksestä.