Maailmassa on kahdenlaisia hyväntekijöitä. Sellaisia, jotka tekevät sen julkisesti, ja sellaisia, jotka eivät toiminnastaan pidä ääntä.
Ensimmäiseen joukkoon kuuluvat alan epäviralliset maailmanmestarit, yhdysvaltalaiset Bill ja Melinda Gates. Säätiönsä kautta he jakavat tätä nykyä runsaat miljardi euroa vuodessa muun muassa malarian ja äärimmäisen köyhyyden vastaiseen taisteluun.
Ja summa vain kasvaa. Viime kesänä säätiö sai maailman toiseksi rikkaimmalta ihmiseltä, Warren E. Buffetilta, 23 miljardin euron arvoisen lahjoituksen jaettavaksi eteenpäin. Tuolloin 75-vuotias suursijoittaja oli todennut, että koska täältä ei voi omaisuuttaan mukaansa ottaa, sen voi jakaa pois.
Sitten on se suurlahjoittajien joukko, jotka eivät toimistaan kerro. Heitä on Suomessa ja maailmalla. Moni lahjoittaja halunnee pitää toimintansa salassa siksi, että saisi tehdä sen rauhassa, ilman eri puolilta tulevia pyyntöjä ja ehdotuksia.
Toimituksen joulukorttien seassa oli Elinkeinoelämän Keskusliiton tervehdys, jossa tavanomaisten toivotusten lisäksi todetaan: "EK muistaa tänä jouluna joululahjoituksella Kirkon ulkomaanapua."
Tässä liikutaan salaisen ja julkisen välimaastossa. Tuen antamisesta kerrottiin, mutta summaa ei paljasteta. Mutta miksi asia ylipäätään kerrottiin? Siksikö, jotta kuva teollisuus- ja työmarkkinaherrojen järjestöstä pehmenisi? Mahdollisesti.
Päätöksellään EK joka tapauksessa näyttää mallia muille. Jos sen ratkaisu kasvattaa suomalaisyritysten lahjoitusintoa, niin järjestöä voi vain kehua. Olennaisinta on lopputulos. Esimerkiksi EK:n tuen saava Kirkon Ulkomaanapu tekee työtä köyhien avustamiseksi yhteensä puolessasadassa maassa.
On moni yritys ollut liikkeellä jo ilman EK:n malliakin. Ainakin Kauppalehden mukaan yritysten hyväntekeväisyyteen lahjoittama rahamäärä on kasvussa.
Vaikka joulun läheisyys voi antaa ihmisten hyvästä tahdosta ruusuisen kuvan, ei voi välttää vaikutelmaa, että hyväntekeväisyys on kansalaistenkin joukossa lyönyt läpi. Muodista ei toivottavasti ole kyse, koska asia on liian hyvä vuodessa vanhenemaan.
Merkki ajattelutavan muutoksesta on esimerkiksi se, että yhä useammalla suomalaisella on kummilapsi tai kummikohde kehitysmaassa. Moni lahjoittaja silti haluaa tuen menevän kotimaahan. Se selittänee sitä, että Pelastusarmeijan erityisesti internetin kautta saamat summat ovat viime vuosina kasvaneet hurjasti.
Erilaiset köyhien maiden hyväksi myytävät tuotteet ovat olleet joulun hittejä, esimerkiksi vuohet tai ulkohuussit, jotka hankitaan suoraan kohdealueelle. Tällaisen lahjan ostopäätökseen vaikuttavat käytännön seikatkin. Moni suomalaiskoti on niin täynnä tavaraa, että uutta ei enää kaivata eikä sitä sekaan mahtuisikaan. Kehitysmaihin vielä mahtuu, myös elämän perustarpeita tyydyttäviä asioita.
Salaisesta ja julkisesta lahjoittamisesta kertoo juttu Etelä-Pohjanmaalta:
Kirkkoherra kertoi jumalanpalveluksessa kirkollisia ilmoituksia lukiessaan, että seurakunnan diakoniatyö on saanut huomauttavan summan yksityiseltä lahjoittajalta, joka kuitenkin haluaa ehdottomasti pysytellä nimettömänä.
Siinä vaiheessa yhdestä penkistä kuuluu kolinaa, isäntämies nousee seisomaan ja sanoo kurkkunsa selväksi kröhittyään:
"Rouvan kanssa ajattelimma, notta niin on paree."