Pietarin jätevedenpuhdistamon käynnistys on hyvä uutinen Suomenlahdelle. Vaurastuvan Venäjän pitää ottaa isompi vastuu jätteidensä puhdistuksesta.
Venäjän, Suomen ja Ruotsin johto kokoontui torstaina Pietariin juhlistamaan kaupungin uuden jätevedenpuhdistamon käynnistämistä. Juhlaan olikin aihetta: Pietarin jätevesien tehokkaampi puhdistus on elinvoimaruiske huonoon kuntoon joutuneelle Suomenlahdelle ja hyväksi Itämerelle laajemminkin.
Noin 700 000 asukkaan jätevedet käsittelevän laitoksen tarina on monipolvinen. Sen rakentaminen alkoi jo 1987. Neuvostoliiton kriisi, hajoaminen ja rahapula pysäyttivät työt 1992. Kun Venäjältä ei rahan lisäksi löytynyt riittävää tahtoa viedä hanke läpi, töihin tuli peräti vuosikymmenen tauko. Työt saatiin lopulta käyntiin 2003 kansainvälisen raha-avun ja lainoituksen turvin. Työssä tarvittiin sekä uskoa että sinnikkyyttä, sillä kymmenessä vuodessa osa aiemmin valmistuneista betonirakenteista oli jo rapistunut käyttökelvottomiksi.
Pietarin lounainen puhdistamo on merkittävä siksikin, että se on ensimmäinen EU:n pohjoisen ulottuvuuden ympäristörahaston myötävaikutuksella valmistunut hanke. Välillä tyhjyyttään kolissut käsite saa puhdistamon myötä konkreettista sisältöä ja hienon esimerkin.
EU on lahjoittanut yhteensä 190 miljoonaa euroa maksaneisiin töihin 24, Suomi kymmenen ja Ruotsi 11 miljoonaa euroa. Suurimmat lainoittajat ovat Pohjoismaiden investointipankki sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki. On selvää, että ilman muualta Euroopasta tullutta apua Pietari syytäisi nyt käsittelyyn tulevat jätevetensä Suomenlahteen vielä vuosia.
Voi hyvin perustein kuitenkin kysyä, onko Suomen ja EU:n järkeä antaa lahjarahaa naapurilleen, joka öljyn hinnannousun ansiosta kerää tätä nykyä valtavia tuloja ja joka samaan aikaan paljon rahaa vievää sotaa Tshetsheniassa. Vastaus kuuluu: on ja ei.
Suomi alkoi aktiivisesti vauhdittaa puhdistamon loppuunrakentamista vaiheessa, jossa Venäjän talous oli heikossa jamassa. Tuolloin puhdistamon valmistuminen näytti epävarmalta. Kun kello tikitti Suomenlahden tappioksi, päätös suoranaisesta lahja-avusta oli paikallaan.
Nyt onnelliseen päätökseen saatu hanke voi myös poikia hyvää tulevaisuutta ajatellen. Puhdistamon rakentaminen on vaatinut monimutkaisia rahoitusratkaisuja osapuolten välillä. Työn aikana on jouduttu kehittämään aivan uudenlaisia toimintamalleja. On mahdollista, että niitä voidaan käyttää Venäjän tulevissakin ympäristönsuojelu-urakoissa. Ne eivät Venäjältä aivan äkkiä lopu.
Tästä huolimatta tavoitteena on oltava, että Suomen, Ruotsin ja EU:n ei enää tarvitse antaa ainakaan lahjarahaa öljytuloissa kylpevän Venäjän ympäristöhankkeisiin. Saastuttaja maksaa -periaatteen tulisi päteä myös kansainvälisesti. Asiantuntija-apu ja tietotaito ovat asia erikseen. Ongelmana on, että valveutuneisuus ympäristöasioissa on Venäjällä yhä surullisen heikko. Sen presidenttikin on antanut ymmärtää, että ulkomailta tulevilla vaatimuksilla pontevammasta ympäristönsuojelusta yritetään vain rapauttaa Venäjän kilpailukykyä.
Uuden puhdistamon käynnistymisen jälkeenkin noin 800 000 pietarilaisen jätevedet juoksevat Suomenlahteen yhä puhdistamattomina. Siinä korjauskohde, jota rahoittamalla Venäjän johto voi osoittaa sekä valistuneisuutensa ympäristöasioissa että ystävyytensä naapurimaita kohtaan.