Tiistaiaamuisin Sonja Jurvakainen, 11, ja Sofia Forstén, 9, heräävät viimeistään kuudelta. Vähän ennen seitsemää tytöt ovat jo sitomassa luistimiaan jäähallilla ja tasan seitsemältä jäällä.
"Joskus väsyttää kun pitää herätä niin aikaisin, mutta treenien jälkeen on tosi virkeä olo kouluun mennessä", he sanovat.
Tiistaisin jääharjoituksia on kaksi. Prinsessat palaavat hallille vielä iltaseitsemän jälkeen.
"Iltatreenien jälkeen tulee hyvin uni", Sofia sanoo.
Oulun Luistelukerhon Axel 1 -ryhmällä on kymmenen noin tunnin mittaista harjoitusta viikossa. Jäällä käydään kuudesti, vapaapäiviä on kaksi.
"Meillä on oheisharjoituksia, esimerkiksi aitahyppyjä, vatsalihasliikkeitä ja tanssia, jossa opetellaan vartalon käyttöä", Sonja luettelee.
Tie taitoluistelijaksi on kova jo pienestä pitäen. Luistelukoulussa harjoitellaan kaksi kertaa viikossa vuoden tai kahden ajan, eteenpäin siirryttäessä määrä hyppää kolmeen ja lisääntyy yhdellä jääharjoituksella vuoden tai kahden välein. Paras ikä aloittaa on 3-4 vuotta, jos aikoo kilpaurheilijan uralle.
"Tämä on taitolaji, jossa jo yksin luistimen terän ja jään elementti on niin vaativa, että se on opeteltava mahdollisimman nuorena", perustelee Oulun luistelukerhon päävalmentaja Heidi Pöykiö.
"Pienenä lapsi on peloton, ennakkoluuloton ja ketterä."
Lahjakkuus näkyy heti.
"Oleellisinta on, miten osaa liukua. Joku on kuin syntynyt luistimille, polvet ovat pehmeät", Pöykiö sanoo.
"Lahjakkuus on myös rotatointikykyä, sitä, miten pyörii sekä jäällä että ilmassa. Siihen liittyy myös nopeus."
Yhtä tärkeitä palikoita on pään sisällä. Taitoluistelijan on oltava temperamenttinen ja kunnianhimoinen ja pyrkiä täydellisyyteen.
"Tarvitaan vahva halu onnistua", Pöykiö sanoo.
Monissa lajeissa korostetaan, että lapsen on tärkeää harrastaa monipuolisesti kaikenlaista urheilua, taitoluistelijan täytyy tehdä lajivalintansa jo 6-7-vuotiaana.
"Sen takia tarjoamme lajiharjoittelun lisäksi kehon motoriikkaa kehittävää oheisharjoittelua kuten tanssia, yleisurheilua ja voimistelua. Eikä kaikkea pysty jäällä opettamaankaan", Pöykiö sanoo.
Vähän myöhemmin on edessä totuuden hetki. 7-8-vuotiaana luistelijan pitäisi ponkaista yksöisaxel ja treenata ensimmäistä kaksoishyppyään.
"Olen aina ajatellut, että kaksoishypyn oppivat kaikki. Nyt on alkanut mietityttää, kuinka paljon lasten liikkuminen on vähentynyt kymmenessä vuodessa, kun ei enää onnistukaan", valmentaja pohtii.
"Nyt katsomme tilannetta kymmeneen ikävuoteen asti. Silloin pitäisi osallistua jo kansallisiin kilpailuihin, joissa on hallittava tietyt asiat."
Jos rahkeet eivät riitä, valmentajan vastuulla on kertoa totuus sekä luistelijalle että tämän vanhemmille.
"Se ei ole helppoa. Lajiin on sitouduttava aikaisin, ja perheiden panostus on valtavaa. Se on kuitenkin heidän oikeutensa", Pöykiö sanoo.
"Tässä lajissa on kuitenkin se hyvä puoli, että jäätanssia ja muodostelmaluistelua voi harrastaa, vaikkeivät hypyt onnistuisikaan. "
Jos laji ottaa, se myös tarjoaa kokemuksia ja elämyksiä. Kilpailemaan ja matkustamaan pääsee aikaisin.
"Taitoluistelu opettaa myös esiintymistä, mikä auttaa muillakin elämän aloilla. Se on taito, joka on nykyisin osattava", Pöykiö pohtii.
"Yleensä tuppaa käymään niin, että kun lapsi oppii axelin ja kaksoishypyn, hän on koukussa", valmentaja hymyilee.
"Se on ihanaa ja sitä on ihana katsoa."
Hanna Kuusiluoto
Oulun Luistelukerhon uusi taitoluistelukouluryhmä vuosina 2001-2003 syntyneille aloittaa Linnanmaan liikuntahallilla torstaina 11. tammikuuta. Ilmoittautuminen kello 16.45, ensimmäinen tunti heti perään 17.45.