Olet Taiteiden yön runopapitar, se ei olekaan mikään vaatimaton titteli! Kuinka olet saanut sen?
Ilmeisesti jotkut, jotka tunsivat minut jo taidekouluajoilta, antoivat tuon lempinimen. Kukaan ei ole tunnustanut väsänneensä sitä, mutta minulla on omat epäilykseni. Kirjoitan itse kaikenlaisia tekstejä, myös runoutta. Tein taidekoulussa aika paljon Tulenkantajien tyyliin riimitettyjä, vähän kansallisromanttisiakin runoja. Saattaa olla, että papitar-nimi on keksitty siitä. En kuitenkaan kuulu tapahtuman varsinaiseen järjestäjäporukkaan.
Miten runopapittaren tavallinen arki kuluu?
Papitarhan toimii välittäjänä ja ennustajana sekä tuo viestejä tuonpuoleisesta. Se on kai nykyään kaikkien luovien ihmisten tehtävä. Mutta ei meille kyllä mitään temppeleitä rakenneta toimitiloiksi, mikä on vähän surullista. Hyvä perinne on mennyt ihan hukkaan. Jos minulle kuitenkin rakennettaisiin temppeli, se voisi sijaita Alppilassa omalla takapihallamme, koska siellä olisi tarkoitukseen sopiva sorakenttä. Rakennuksen sisällä olisivat viihtyisät työtilat maalaamista, kirjoittamista ja tanssimista varten. Yleensäkin siellä tehtäisiin vain hauskoja asioita, ja sinne voisi kutsua aina kaikki kaveritkin mukaan.
Vaaditko uhrilahjoja tai muuta erityiskohtelua?
Aika harvoin, vaikka kerran sain kyllä nimettömän taiteilija-apurahan. En tiedä, oliko sen antaja ihailija vai joku muuten vain taiteen tukija. Ja loppujen lopuksi hän halusi vastalahjaksi vähän tekstejä. Mutta kyllä minusta on kiva tulla kohdelluksi samoin kuin muutkin. Jos tunnustaa kirjoittavansa, ihmiset tulevat uteliaiksi ja kyselevät kaikenlaista. He myös saattavat alkaa kutsua taiteilijaksi, mikä on aika raivostuttava lempinimi. Siitä tulee mieleen joku baskeripäinen, snobbaileva tyyppi, joka juo erikoiskahveja ja puhuu jatkuvasti pelkästään kulttuurista.
Teet itse runoja, mutta nautitko myös muiden runojen kuuntelemisesta?
Totta kai, joskus. Tietysti on myös tapauksia, jolloin en nauti. Koulussani kävi joskus aikoinaan kaksi rehevää, keski-ikäistä naista, jotka lausuivat Tulenkantajia ja muita suosikkejani oikein antaumuksella. Oikeastaan se oli kiekumista, mikä teki oloni vähän vaivautuneeksi. Mutta yleensä nautin oikein kovasti.
Millaista urapolkua pitkin papittareksi voisi päästä?
Aika paha kysymys. En tiedä, kirjoittamisen lahja on kyllä tippunut ihan suoraan taivaasta päähäni. Jos papittariksi hinkuville olisi jonkinlainen valintakoe, valitsijoina olisi ehdottomasti runouden kaanon, eli vanhat ja suuret runoilijat. Siinä voisi tavallisella ihmisellä puntti vähän tutista. Papittariksi voisi päästä useampikin, jos kaikille vain löytyisi kannattajia.
Millaisessa asussa papitar liikkuisi?
Jossain kivassa toogassa, joka liehuisi ja lepattelisi tuulessa. Kaikki huomaisivat siitä, että tuossa on papitar.
Mitä Taiteiden yön ohjelmaa runopapitar odottaa eniten?
Tapahtuma on todella monipuolinen, joten yleensäkin sen poikkitaiteellista antia.
Mitä haluaisit sanoa oululaisille nyt hieman ennen Taiteiden yötä?
Kannattaa pysytellä kaiken aikaa silmät auki. Eteen saattaa hyvinkin tulla sellaisia kaunokirjallisia viestejä korkeammasta maailmasta, joita ei muuten huomaisi.
Papitar ja jumalatar menevät usein arkikeskustelussa hieman sekaisin. Nyt kun mainosmiehet huomaavat tämän lehtijutun, heidän voisi kuvitella kiinnostuvan sinusta kovasti. Eikös runopapitar Säärelä kuulostaisi loistavalta keulakuvalta sille siloittavalle höylälle, jolla on roomalaisen mytologian rakkauden jumalattaren nimi?
Heh, jos siinä pitäisi esitellä omia sääriään, niin ehkä en kuitenkaan lähtisi mukaan. Mutta muuten kyllä, edustaminenhan on papittaren perushommaa.