"Huominen tulee, vaikka kuinka panisi vastaan", Raili ja Esa Hirvinen Reisjärveltä muistelevat yhteisen elämänsä raskaimpia hetkiä, jolloin heidät äkkiä temmattiin keskelle pahinta painajaista mitä kuvitella saattaa. He joutuivat hyväksymään 24-vuotiaan poikansa aivokuoleman ja antoivat luvan sydämen, munuaisten ja maksan irrottamiseen elintenluovutukseen.
Oli uudenvuoden aatto 2005 Reisjärvellä. Pimeän tullen oli käyty savusaunassa ja nautittu illallinen. Kotosalla oli vanhempien lisäksi Railin veli sekä perheen nuorin poika muutaman kaverinsa kanssa. Sää oli sateinen, pihamaalla ulkotulet lepattivat puuskaisessa tuulessa.
Lapset ampuivat puolen yön aikaan raketteja, jonka jälkeen kaikki vetäytyivät yöpuulle.
Vanhemmat säpsähtivät hereille aamuyöllä kello 2.40. Vaasan poliisista soitettiin ja kerrottiin, että perheen vanhin poika, Janne, oli loukkaantunut vakavasti. Vanhempien pitäisi tulla heti Vaasaan.
Janne oli pudonnut keskellä kaupunkia kolmen metrin korkeudelta kellariin vievään luiskaan ja lyönyt ohimonsa luiskan seinämässä olleeseen tukeen.
Janne oli puolen yön lähestyessä ollut jalkaisin matkalla neljän opiskelukaverinsa kanssa suosittuun ravintolaan ja oli ilmeisesti poikennut tien syrjään tarpeilleen. Luiskan suojana oli vain 45 senttiä korkea betonikaide. Kuilu vaati jo toisen uhrin. Vuosi aikaisemmin kuiluun oli pudonnut mies, jolta oli murtunut niska, mutta kaiteen korjaamiseksi ei ollut pantu tikkua ristiin.
Sydän alkaisi
sykkiä uudelleen
Raili ja Esa Hirvisen ei ole vaikea puhua Jannen kuolemasta, mutta heidän äänensä särkyy tuon tuosta, kun he kertaavat kahden vuoden takaisia traagisia tapahtumia ja pohjatonta surua
Vaasassa heitä oli vastassa lääkäri, joka kertoi, että Jannella oli vaikea kallonmurtuma ja aivokuoleman merkit olivat selvät: pupillit eivät reagoineet eikä elimistön lämmönsäätely toiminut. Aivokuvat oli lähetetty Tampereen yliopistolliseen sairaalaan leikkauksen toivossa, mutta neurologien mukaan toivoa ei ollut. Janne ei palaisi elävien kirjoihin.
Hirviset katsoivat teho-osastolla hengityskoneessa makaavaa esikoistaan. Ulkoiset vammat olivat vähäiset. Ohimossa oli pieni reikä ja silmän ympärillä vähän mustelmaa. Janne näytti kauniilta ja puhtaalta.
Esa Hirvinen säästi lääkärin vaikealta kysymykseltä ja otti itse puheeksi elintenluovutuksen. Perheen kaksi aikuista tytärtä ja nuorin poika olivat tulleet Vaasaan. Perheen yhteinen ajatus oli, että elintenluovutus olisi ollut Jannen tahto. Urheilullisen Jannen aivot olivat kuolleet, mutta sydän, maksa ja munuaiset olivat terveet ja elinvoimaiset.
Koesarjojen jälkeen kaksi lääkäriä julisti Janne Hirvisen kuolleeksi uudenvuoden päivänä kello 17.17, minkä jälkeen hänet kytkettiin takaisin hengityslaitteeseen. Elinsiirtoryhmä saapui yöllä Helsingistä Vaasaan. Vanhemmat kuulivat, että jo seuraavana aamuna Jannen sydän sykkisi 56-vuotiaan miehen rintakehässä.
Tämän enempää ei ollut lupa kertoa.
Unessa Janne
rakensi suojaa
Jannen kuoleman jälkeen vanhemmat eivät voineet välttyä tunteelta, että heitä oli ikään kuin valmisteltu edessä olevaan.
Esa Hirvinen on sepelvaltimotaudin vuoksi eläkkeellä. "Juttelin Jannen kuolemaa edeltävällä viikolla huoltoaseman baarissa sydänvikaisen ystäväni kanssa, joka sanoi, että jos hän olisi rikas, hän lähtisi Espanjaan sydämensiirtoon. Kysyin että mitä jos joutuisit oman lapsesi kohdalla päättämään elinten luovuttamisesta. Hän sanoi, ettei hän pystyisi."
Muutaman päivän päästä Esa soitti teho-osastolta ja kertoi mitä oli tapahtunut, mutta mies ei aluksi uskonut. "Älä herran tähden leiki vakavalla asialla", mies huusi suuttuneena.
Jannen kuoleman jälkeen isä näki hänestä unta harva se yö. "Unessakin hän oli kuollut. Kysyin että mitä hän oikein teki. Janne vastasi että hän rakensi suojaa."