Tutkija Vadim Kononenko kirjoittaa Ulkopolitiikka-lehdessä (2/2009) Venäjän harjoittamasta "shoppailusta". Ulkopoliittisessa instituutissa (UPI) työskentelevän venäläistutkijan mukaan suurvalta käyttää energian myynnillä kartuttamaansa vaurautta saadakseen takaisin "lähiulkomaissa" menettämänsä asemat. Kyse on tietysti poliittisesta vaikutusvallasta ja turvallisuuspoliittisista intresseistä.
Moskova on syytänyt Kononenkon mukaan viime kuukausina miljardeja dollareita naapurimaihinsa Keski-Aasiassa ja entisen Neuvostoliiton länsireunalla. Investointeja, lainaa ja apua. Siitä on kuulunut uutisia.
Tutkija ei pidä kuitenkaan ennustetta kovin hyvänä. Venäjä ei oikein kykene pitämään kiinni vanhasta imperiumista siitä huolimatta, että myös maan yleisen mielipiteen mukaan sen kuuluisi olla alueella ykköspeluri ja mahtitekijä.
Mistä kiikastaa? Siitä, että Moskovan strategiset piirrustukset ovat nojanneet virhearvioihin. Lisäksi siellä olisi suuresta valuuttavarannosta huolimatta sisäistetty, että talouskriisin puristuksessa pitää päähuomio kiinnittää kotimaahan.
Puhe on varmaan Venäjän ulkopolitiikan yhdestä ulottuvuudesta, mutta niin mielellään kuin lännessä haluttaisiinkin uskoa Venäjän otteen lipsumiseen, kyse on ennustamisesta.
Moskovan suhteita ex-neuvostotasavaltoihin kuvataan tänään komentamisen sijasta monimutkaiseksi vuorovaikutukseksi. Siinä suuren ja mahtavan halut eivät yksin ratkaise. Tärkeä havainto vaikutussuhteista on, että kaikki osapuolet pelaavat ja tekevät sitä kaikilla käytettävissään olevilla korteilla.
Tästä on Georgian tapauksen lisäksi hyvä esimerkki Kirgisiassa sijaitseva Manasin lentotukikohta. Kirgisian johto ilmoitti helmikuussa -- saatuaan Venäjältä lupauksen isosta laina- ja tukipaketista, että se lopettaa tukikohdan vuokraamisen amerikkalaisille. Mieli muuttui kuitenkin kesäkuussa, ja amerikkalaiset ovat jo ilmoittaneet yksipuolisesta vuokrankorotuksesta.
Rahaliikenne Venäjältä ei ilmeisesti Kirgisiaa vakuuttanut. Suurvallat puolestaan eivät voi oikein nostaa asiasta avointa kansainvälistä kysymystä.
Uskottavan arvion mukaan venäläiset ovat huonoja "pehmeän vallan" käytössä -- sen saman josta EU:ta on kehuttu. Venäjän etujen ja vaikutusvallan kannalta avainasemassa ja tärkein vipusin on kova energiasektori.
On myös ihmetelty, että vaikka Venäjän strategia Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa olisikin tökkinyt, niin löytyykö noilta seuduilta ylipäätään esimerkkejä kaukonäköisestä politiikasta.
Poikkeuksen muodostanee toistaiseksi Kiinan vahvan intervention lisäksi Nabucco-kaasuputki, jolla aiotaan lähivuosina lisätä EU-maiden energiaturvaa Venäjästä (ja Ukrainan energiasektorista) riippumatta. Nabucco-hanke merkitsee myös samalla kamppailua vaikutuspiireistä. Tässä kaasuputkipelissä Venäjä näyttää kärsivän takaiskun.
Ex-neuvostotasavallat Valko-Venäjältä Armenian kautta Kiinan rajalle asti ovat demokratian ja ihmisoikeuksien mittarilla mitattuina joko iduillaan tai pelkästään surkeita. Neuvostokausi auttaa ymmärtämään, miksi.
Uutisissa on esiintynyt Kirgisia, jossa on jonkinlainen oppositio, mutta sen valtaannousun mahdollisuudet näyttävät täysin teoreettisilta. Etyjin tarkkailijat arvostelivat juuri pidettyjä presidentinvaaleja, ja Bishkekissä kerättiin pari päivää sitten mieltään osoittaneita kansalaisia lukkojen taakse.
Mennyttä vaikutusvaltaansa "shoppailevan" Venäjän demokratia näyttää tässä joukossa aika edustavalta.
***
Valtapeliä, blokkeja ja opposition roolia ex-neuvostomaissa seuraavien päämaali on Ukraina. Siellä ottavat EU ja Venäjä vielä tiukasti mittaa toisistaan. Nyt myös Moldovan vaalit yllättivät.