Marraskuussa lontoolaisessa hotellissa myrkytetty entinen venäläisagentti epäili brittipoliisin tapaan itsekin murhastaan entistä kollegaansa Andrei Lugovoita. Aleksandr Litvinenko kertoi ystävilleen yrittäneensä hämätä Lugovoita kertomalla tapaamisestaan italialaismiehen kanssa ja vetämällä aluksi epäilyksiä väärään suuntaan.
"Italialaisella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Nimesin hänet tarkoituksella, johtaakseni harhaan. Oikea mies on Andrei Lugovoi, mutta pidä se salaisuutena. Yritän houkutella hänet takaisin Lontooseen", Litvinenko kertoi sairaalavuoteeltaan.
Nyt näistä Litvinenkon, tämän vaimon Marinan ja ystävän Alex Goldfarbin käymistä keskusteluista on ilmestynyt kirja Death of a Dissident (Toisinajattelijan kuolema). Teoksessa Goldfarb kuvailee laajasti Litvinenkon toimintaa Venäjällä, hänen pakoaan Turkin kautta Lontooseen ja sitä seuranneita vuosia.
Myös Britannian poliisi päätyi tutkimuksissaan samoihin ajatuksiin Litvinenkon kanssa. Britannia on esittänyt Venäjälle luovutuspyynnön, jotta Lugovoita voitaisiin syyttää murhasta lontoolaisessa tuomioistuimessa. Venäjä ei kuitenkaan luovuta maansa kansalaisia ulkomaille.
Litvinenko sai marraskuun alussa poloniumia elimistöönsä teekupillisesta, jonka hän nautti lontoolaisessa hotellissa Lugovoin ja jonkun hänelle tuntemattomaksi jääneen miehen kanssa.
"Hänellä oli tappajan silmät", Litvinenko kuvaili tuota miestä Goldfarbille.
Motiivi jää avoimeksi
Kolme viikkoa sairastettuaan Litvinenko kuoli. Vaikka hän ja hänen vaimonsa elättivät toivoa paranemisesta aivan loppuun saakka, hän saneli kuitenkin varmuudeksi Goldfarbille viimeisen viestinsä. Siinä hän syytti Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia murhansa tilaamisesta.
Kirjan mukaan selvittämättömiä kuolemantapauksia tapahtui Litvinenkon piireissä paljon. Hänellä oli jossain vaiheessa yhteyksiä ainakin puoleen tusinaan joko oudosti kuolleeseen tai kiistatta murhattuun ihmiseen. Tähän joukkoon kuului muun muassa toimittaja Anna Politkovskaja.
Litvinenko oli Venäjän nykyhallinnon kiivas arvostelija. Hän pakeni Venäjältä vuonna 2000 Goldfarbin avustamana. Kuollessaan hän oli Britannian kansalainen. Goldfarbin mukaan Lugovoi on menestyvä liikemies, jolla ei ollut mitään henkilökohtaista syytä Litvinenkon murhaamiseen. Miehet tapasivat useaan otteeseen mahdollisten liiketoimien merkeissä, mutta Litvinenkoa alkoi jossain vaiheessa arveluttaa, kun asiat eivät edenneet.
Lugovoilla on venäläinen turvallisuuspalveluyhtiö ja Litvinenko toimi kirjallisten töidensä ohessa turvapalveluiden konsulttina Lontoossa.
Britannian poliisi päätyi kuitenkin epäilemään Lugovoita, koska hänen liikkeitään seurasi säteilevä polonium-vana ympäri Eurooppaa ja Lontoota. Vana alkoi jo ennen Litvinenkon ja Lugovoin tapaamista.Lugovoi sanoo, että hänet lavastettiin syylliseksi.
Polonium on niin sanottu alfasäteilijä, jota ei tavallisilla sairaalalaitteilla ja säteilymittareilla löydy.
Lugovoi on Venäjällä turvassa Britannian syyttäjäviranomaisilta. Silti hän on julkisesti kiistänyt itseensä kohdistuneet epäilyt ja sanonut, että Litvinenko vakoili viime aikoina Venäjää Britannian tiedustelupalvelun palkkalistoilla. Lugovoi kertoi, että britit olivat pyytäneet myös häntä itseään vakoiluhommiin.
Venäjä kertoi ryhtyvänsä tutkimaan näitä väitteitä.
