Helsinki Jos lähipiiri ei hyväksy lapsen erilaisuutta, siitä voi kehittyä lapselle merkittävä terveysriski aikuisiässä. Suomalaistutkimuksen mukaan esimerkiksi ylivilkkailla tytöillä on 20 prosenttia korkeampi riski sairastua aikuisena sydän- ja verisuonitauteihin kuin rauhallisemmilla tytöillä. Ongelma ei ole itse ylivilkkaudessa, vaan esimerkiksi neuvoloiden, koulun ja vanhempien suhtautumisessa ylivilkkaisiin tyttöihin.
Poikienkin kohdalla ylivilkkaus on riski, mutta ei niin suuri kuin tytöillä, sillä poikien hyperaktiivisuus on hyväksyttävämpää. Professori Keltikangas-Järvinen totesi, että poikien kohdalla yhteiskunnassa tuomittavampaa on ujous.
- Temperamentti ei sairastuta ketään. Jos nämä lapset olisivat toisessa ympäristössä tai heitä ymmärrettäisiin eri tavalla, he voisivat olla mitä parhaimmin menestyviä ihmisiä, jotka eivät koe ikinä stressiä, kommentoi psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen Helsingin yliopistosta.
Juuri elimistöön syntyvä pitkäaikainen stressitila lisää lapsen sairastuvuusriskiä aikuisiässä. Stressi taas syntyy, kun lapsen temperamentti ja ympäristön odotukset ovat jatkuvassa ristiriidassa.
Suomalaistutkimuksessa on seurattu vuodesta 1979 samojen terveiden suomalaislasten kasvamista aikuisiksi. Mukana on 3 600 lasta. Tutkimuksen mukaan myös lapsen alhainen sosiaalisuus, poikkeuksellinen kärsimättömyys ja huonotuulisuus nostavat ylivilkkauden tapaan aikuisiän sairastuvuusriskiä.
Ohjeita kasvattajille
Lasten ylivilkkaus on etenkin ympäröivän yhteisön ongelma. Keltikangas-Järvisen mukaan ylivilkkaiden lasten vanhemmat tuntevat huonommuutta. Tämä huonommuuden tunne puolestaan viilentää vanhemman ja lapsen välejä.
- Tytöt reagoivat tähän masennuksella ja pojat epäsosiaalisella käytöksellä, jonka kautta ympäristön ja lapsen synnynnäisten ominaisuuksien välinen ristiriita nostaa riskiä sairastua sydän- ja vesisuonitauteihin aikuisena.
Professori Keltikangas-Järvisen mukaan ylivilkkaan lapsen kasvattaminen ei juuri poikkea rauhallisen lapsen kasvattamisesta.
- Mikään temperamentti ei oikeuta lasta toimimaan epäsosiaalisella tavalla. Häntä ohjataan, rauhoitetaan, annetaan kontrollikeinoja, miten hallita itseään ja miten toimia. Semmoinen lapsi, joka on rauhallinen ja toimii kuin unelma, ei ole yhtään sen kiltimpi kuin temperamenttisempi lapsi, vaan he ovat oikeasti erilaisia.
Kun vanhemmat ymmärtävät lasten erilaisuuden, se vie heiltä pois huonommuuden tunteen. Tästä taas seuraa, että vaikka ylivilkasta lasta kontrolloidaankin, niin läheisyyden tunne takaa sen, ettei lapsi tunne olevansa epäkelpo.
Professori Keltikangas-Järvinen on huolissaan yhteiskunnassa kapenevasta niin sanotun normaalin ihmisen mallista. Hän nosti esille neuvolat ja koulut, joiden määrittelemä hyvän lapsen malli on yhä kapeampi. Kouluissa oikeaa temperamenttia mitataan käytösnumerolla ja neuvoloissa jo pienen lapsen syömisellä ja nukkumisella.
- Sen ymmärtäminen on jäänyt vain juhlapuheisiin, että ihmiset ovat erilaisia. Ymmärtämättömyys ja suvaitsemattomuus ovat lisääntyneet, arvioi professori Liisa Keltikangas-Järvinen.