Suomalaiset ovat hienotunteisia silloinkin, kun olisi aihetta puuttua lähimmäisen ongelmiin. Moraalia ei kuitenkaan voi opettaa lakipykälien ja poliisin voimin.
Suomessa asuu yksin yhden neliökilometrin suuruisella alueella noin 9 500 ihmistä. On yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole ainuttakaan omaista tai läheistä ihmistä. Jos he joutuvat vaikeuksiin, he ovat tyystin vapaaehtoisten ja viranomaisten avun varassa.
Suomalainen ei pyydä naapuriapua eikä tarjoa sitä. Kaupungissa ihmiset voivat asua samassa kerrostalossa vuosikausia tervehtimättä toisiaan. Seuraukset voivat olla karmaisevia. Muutama vuosi sitten Helsingistä löytyi ruumis, joka oli ollut kuolleena kerrostaloasunnossa kuusi vuotta. Muutaman kuukauden vanhoja "muumiolöytöjä" tehdään vähän väliä.
Viime viikkojen pakkasten aikana mökeissään asuneet vanhukset joutuivat vaaraan. Lieksassa poliisi pelasti eläkeläisnaisen mökistään, jonka lämpötila oli laskenut 11 pakkasasteeseen.
Vaarassa ovat myös kotiavun turvin omassa kodissaan asuvat ja jopa hoitolaitoksissa olevat vanhukset. Kun päällekatsojia ja hoitajia ei ole riittävästi, vanhukset lähtevät ulos, eksyvät ja tuupertuvat hankeen. Niin kävi Vihannissa 90-vuotiaalle naiselle, joka katosi yöllä ja löytyi kuolleena noin 500 metrin päästä kotoaan.
Lieksan tapaus on kuitenkin johtanut harvinaiseen jatkoon. Poliisi epäilee, että naisen luona säännöllisesti myös pakkasviikkoina käynyt ammatinharjoittaja olisi syyllistynyt pelastustoimen laiminlyöntiin. Tällainen toiminta kirjattiin rikoslakiin rangaistavana tekona muutama vuosi sitten.
Hengenvaarallisen tapauksen havaitsi diakonissa, joka ilmoitti siitä sosiaaliviranomaisille. He puolestaan ottivat yhteyttä poliisin. Poliisi haluaa rikostutkinnalla selvittää, onko tällaisessa tapauksessa yksityisellä ihmisellä moraalisen vastuun lisäksi myös oikeudellinen vastuu.
Laki lähtee siitä, että jos henkilö tietää toisen olevan vakavassa vaarassa, hänellä on velvollisuus ilmoittaa asiasta poliisille. Pykälää on kuitenkin käytetty harvoin. Tyypillisesti siihen on turvauduttu tapauksissa, joissa joku on nähnyt jonkun vajonneen jäihin ja jättänyt reagoimatta.
Yleisen oikeustieteen vt. professori Ari Hirvonen on sanonut, ettei ihmisille voi asettaa rikosoikeudellista vastuuta toisen täysi-ikäisen ihmisen huomioon ottamisesta ja heidän tekojensa vastuunkantamisesta, ellei kyseessä ole selkeä ja konkreettinen vaaratilanne (IS 15.1.).
Varmasti on tilanteita, joissa ihmisillä on moraalinen vastuu ja velvollisuus puuttua asioihin. Mutta missä vaiheessa puuttumattomuudesta tulee rikos? Moraalia, omaatuntoa ja vastuuta lähimmäisestä, ei voida opettaa lakituvassa. Amerikkalaisesta oikeusprosessista ja moraalihysteriasta ei kannata oppia ottaa.
Vastuu lähimmäisestä ja toisesta ihmisestä on suomalaiselle vaikea asia. Ennen vanhaan kyläyhteisö sekä huolehti jäsenistään että valvoi heitä. Nyt perheet ovat pirstaloituneet ja yksinäisiä asujia on entistä enemmän. Omaehtoista selviämistä pidetään kunnia-asiana.
Aikuisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus, jota tulee kunnioittaa. Ihmisten perusoikeuksiin kuuluu myös asua niissä oloissa kuin he haluavat. Yksinäiset vanhukset yrittävät tulla toimeen omillaan niin kauan kuin suinkin. Yksin asuvia ei kuitenkaan saa tuomita ikuiseen yksinäisyyteen. Kuntien sosiaaliviranomaisten kuuluu katsoa heidän peräänsä. On myös huolehdittava siitä, että kotona asuvat vanhukset saavat riittävästi apua. Muuten voidaan puhua heitteillejätöstä.