Lähijunaliikenteen aloittaminen Oulun seudulla ei missään tapauksessa onnistu nopeasti. Silti mahdollisuuteen on suhtauduttava vakavasti, sillä raideliikenteen rooli kasvaa tulevaisuudessa.
Tungosta kuin Tuiran asemalla, sanoi sananlasku kauan sitten. Vielä 1980-luvun alkupuolella saattoi junan saada pysähtymään Tuirassa, vaikka tungoksesta ei enää silloin ollut tietoakaan. Iissä ja Haukiputaalla on asemakylänsä, radan varteen aikoinaan rakennetut.
Se oli silloin. Nyt vanhaa kiskobussia, lättähattua, näkee enää Pohjois-Suomen rautatieharrastajien museokäytössä. Silloin tällöin pääsee lättähatulla kokeilemaan, miltä tuntuu ajaa junalla Oulun asemalta Tuiran ja Toppilan seisakkeiden kautta Hietasaareen.
Rautatie Oulusta lähtee kolmeen ilmansuuntaan, mutta kiskoilla ajavat enää pelkät kaukojunat. Seudun sisäinen matkustaminen vaikkapa Vihannista tai Muhokselta kaupunkiin on hyvin vähäistä.
Sama on tilanne muuallakin Suomessa. Aivan samoin Tampereen tai Turun lähellä rautatie lähikuntiin on olemassa mutta lähiliikennettä ei, vaikka väestöpohja on selvästi Oulun seutua suurempi. Sen paremmin VR kuin kunnatkaan eivät ole olleet kiinnostuneita lähijunista missään muualla kuin pääkaupunkiseudulla.
Ruotsissa lähiliikennettä on junilla Tukholman, Göteborgin ja Skoonen seuduilla, joissa asukasmäärä on melkoinen. Oulun kokoisella talousalueella oma sisäinen junaliikenne on harvinaista.
Silti Limingan kunnanjohtaja Pekka Rajala on oikealla asialla ehdottaessaan lähijunia myös Oulun seudulle.
On selvästi nähtävissä, että junilla on tulevaisuus puolellaan. Sähköjunien teknologia on tämän päivän todellisuutta, toisin kuin sähköautojen. Jatkossa ilmastosyyt painavat paljon vaakakupissa junaliikenteen puolesta.
Pohjois-Suomen kannalta on ilman muuta kiireellisintä ja oleellisinta saada Pohjanmaan radan kunnostus viedyksi loppuun ilman viivytyksiä ja siten, että tuloksena on kaksoisraide koko Seinäjoen ja Oulun välille. Jos Kolarin rautakaivosten tuotanto lähtee täysillä liikkeelle ja malmia viedään myös Kemistä etelään, kiskojen kohennus on tarpeen myös Oulusta pohjoiseen.
Mutta samalla tämä avaa tilaa myös lähiliikenteelle. Nyt paikallisjunille ei edes olisi tilaa raiteilla Oulusta etelään.
Liikenteen aloittaminen vaatisi melkoisia investointeja asemarakenteisiin ja seisakkeisiin. Vielä suurempi kysymys on, että asutus ja työpaikat on Oulun seudulla rakennettu enimmäkseen aivan muualle kuin rautateiden lähistölle.
Jos henkilöliikennettä todella aiotaan saada kiskoille, se on otettava myös kaavoituksessa pitkäjännitteisesti huomioon. Nyt se mahdollisuus on sivuutettu tyystin.
Siinä ajattelutapaa on vähitellen tarpeen muuttaa. Oulun kaupunki on jo tilannut raideliikenteen esiselvityksen, jossa vaihtoehtoina on myös uusia kevyitä raidelinjauksia.
Puhtaasti tämän hetken tilanteen valossa raideliikenne olisi kovin kallis ja tehoton tapa järjestää Oulun seudun joukkoliikennettä. Se ei kuitenkaan riitä perusteeksi ajatuksen hylkäämiseen. Kyse ei ole tästä hetkestä eikä nykyisistä talousarvioista, vaan tulevaisuudesta.
Pitkin Suomea on nyt täysin hiljentyneitä asemia ja seisakkeita. On täysin mahdollista ja ilmastovaatimusten myötä jopa todennäköistä, että kehitys alkaa taas liikkua toiseen suuntaan, kohti modernia lähiliikennettä. Siihen on hyvä myös Oulun seudulla ajatuksellisesti varautua, sillä kiskojen puolesta edellytykset ovat olemassa. Suurin investointi on siis jo tehty.