Äkkinäinen luulisi, että "lähihistoria" käsitteenä on lähes yksinkertainen. Tämä harhaluulo poistuu, kun perehtyy aiheeseen tarkemmin. Eri maiden ja kulttuurien historioitsijat käyttävät oman ajan ja lähihistorian käsitettä hyvin monilla tavoilla. Esimerkiksi Ranskassa nykyhistoria on alkanut perinteisesti suuresta vallankumouksesta 1789.
Englannin työväenliikkeen historiassa aikalaishistoria lähti liikkeelle 1860-1870-luvuilla. Suomessa ajan historiaa voidaan aloitella itsenäistymisestä, ja rajaus pystytään perustelemaan.
Aikalaishistorialla tarkoitetaan usein aikaa, joka on elossa olevien sukupolvien kokemuksen piirissä. Summittaisesti arvioiden aikalaishistoria ulottuu siis noin sadan vuoden päähän, ovathan vanhimmat elossa olevat ihmiset noin sadan vuoden ikäisiä.
Nykyhistorialla tarkoitetaan monesti toisen maailmansodan jälkeistä aikaa. Arkistojen salassapitomääräykset asettavat yhden kriteerin ajan määreille.
Historioitsija Donald Cameron Wattin mielestä historia kuuluu omaan aikaan niin kauan, kuin sillä on jotakin merkitystä päivän politiikkaan. Tällä määritelmällä oman ajan historia voi ulottua hyvinkin pitkälle taaksepäin.
