Olet sitä, mitä luet. Mutta harvoin sitä, mitä kirjahyllysi Sinusta kertoo. Otetaan nyt vaikka Vittulajänkä. Kova kohuteos. Mutta todellisuudessa lukija sinnittelee luovuttaakseen lopulta.
Vaatimatonkin kirjauutuus saa korkeakulttuurisen historiansa voimasta yhä runsaasti huomiota verrattuna sesongin muihin tuleviin ja meneviin kulutustuotteisiin. Jostakin kumman syystä kirja-arvostelu myös pysyttelee tähtien yläpuolella. Onnistumista ei kategorisoida kuten elokuvia. Mutta vaikka kriitikko vielä arvaisikin kirjailijan tarkoitusperät, arvostelu ei takaa laatua myös ostajalukijan silmissä. Vain myynnin se voi varmistaa.
Harva kirjailija varoittaakin ensi lauseessa kuten Esa Sariola: "Minun täytyy nyt kyllä pyytää teiltä anteeksi ihan ensimmäiseksi."
Kaikista lankeemuksista huolimatta me kysymme yhä toiveikkaasti toisiltamme: Oletko lukenut jotakin hyvää, mielenkiintoista, erilaista?
Viron menevä pääministeri Juhan Parts myönsi äskettäin auliisti, ettei hän enää lainkaan ehdi lukea. Tosielämässä kiireinenkin ehtii lukemaan, jos hän vain jää Hyvän Kirjan pauloihin.
Luulisi, että niitä kasvaa puissa. Sillä tuskin mistään kulutustuotteesta tarjotaan niin monia variaatioita kuin kirjasta. Maailman johtavilla kirjamessuilla Frankfurtissa lukijoiden huomiosta taisteli jälleen 330 000 uutta teosta. Mutta kun tuotteeseen pyrkii sisälle, niin ani harvoin törmää Hyvään Kirjaan. Kuten Ian McEvanin sovittaviin maailmoihin.
Hyvää Kirjaa ei haista, arvaa, tunne tai maista. Se vain pysähdyttää ja rauhoittaa asiasta toiseen kiitävää mieltä. Paitsi myöhemmin muuttolaatikkoja laskiessa.
Kirjakaupat ovatkin paikkoja pysähtyä. Mutta ne ovat myös pysähtyneitä paikkoja. Yleensä liike palvelee vain sisään tulleita, se ei edes yritä vetää puoleensa lähiympäristöään.
Ovensuussa tervehtii varmuuden vuoksi jalkapallon käsikirja, tyyliteos ja antiikkiopus. Kaunokirjallisuuden syysuutuudet saa itse vaivautua kaivamaan peremmältä. Niiden varaan ei laske pääkaupungin kauppiaskaan.
Ainoa varsinainen muutos on se, että enää kaikki kirjat eivät seiso selin asiakkaaseen. Alan ketjuuntuminen kuitenkin yksipuolistaa valikoimia keihäänkärkituotteiden suuntaan. Se taas merkitsee vääjäämättä viihteellistymistä ja kaupallistumista, nopeaa tavaraa myös kustantajien taholta.
Suomessa kirjakaupalla menee hyvin. Keski-Euroopassa myynti sen sijaan taantuu, joten vaihtoehtoja kirjakeskeisyydelle kehitetään jo. Asiakkaan lasketaan maksavan enemmän paketista: romaanista, joka sisältää pääsylipun kirjailijan lukuiltaan, viinikirjasta, joka roikkuu punaviinin kaulassa, keittokirjasta, joka on kietaistu hemaisevaan essuun tai matkakirjasta kartan kera.
Naisten luottamus kirjan omiin kykyihin on ilmeisesti vankempi kuin miehillä. Jopa kolme neljästä kirjasta onkin naisen valitsemia. Silti nainen lienee kirja-alan heikoimmin huomioon ottama markkinointikanava. Mikä mies ei olisi tarttunut kirjaan juuri kumppaninsa kehujen perusteella?
Rautakauppakin on jo tajunnut, ketä oikeasti on puhuteltava kodin remontti- ja sisustusasioissa. Sen sijaan kirjakauppaketju - vaikka alan myyjätkin ovat yleensä naisia - mainostaa alennusmyyntiään raivaamalla miehisellä otteella kirjahyllyn tyhjäksi. Asiakas miettii kotona sitä, kuka sotkun siivoaa.