"Elintarvikevalinnoilla voidaan tukea alueellista ja ympäristön hyvinvointia sekä maaseudun elinvoimaisuutta." Lainaus voisi olla MTK:n lobbauspapereista, mutta eipä ole. Se löytyy eduskunnan sivistysvaliokunnan joulukuun alussa päivätystä lausunnosta, joka on annettu valtioneuvoston selontekoon ruokapolitiikasta.
Molemmat asiakirjat ovat kiinnostavaa luettavaa esimerkiksi maanviljelijöille ja kauppiaille, mutta tietysti myös kuluttajille.
Kaikkien koululaisten vanhempien pitäisi lukea nämä paperit aivan erityisellä tarkkuudella, sillä kouluruokailu on nostettu ruokapolitiikassa isoon osaan.
Kumiperunoista ja pikaisesta hotkimisesta halutaan siirtyä kiireettömään ja viihtyisään ruokailuhetkeen.
Valtioneuvoston selonteossa korostetaan ruokailun kuuluvan tärkeänä osana koulupäivään. Siitäkin muistutetaan, että kouluruoka on monille lapsille ainoa lämmin ateria päivässä.
Laadukas ruoka ei edes välttämättä lisää kustannuksia merkittävässä määrin, muistutti valiokunta.
Kasvisruokapäivää ei sentään ehdotettu. Helsinkiinhän sellainen tuli, mutta vasta kaupunginvaltuuston äänestyksen ja kiihkeän ja osin absurdinkin keskustelun jälkeen.
Hallitus haluaisi myös edistää luomu- ja lähiruoan käyttöä julkisissa hankinnoissa.
Sivistysvaliokunta huomauttaa kuitenkin aivan oikein, että luomu- ja lähiruokaan siirtyminen ei tapahdu pelkällä päätöksen kirjaamisella tai hallituksen halulla.
Pitää ymmärtää myös päätöksen vaikutukset ruokapalveluille ja antaa mahdollisuudet käytännön toteutukseen. Esimerkiksi ruokalistat ja reseptiikka on muokattava lähi- ja luomuruokaan sopiviksi.
Ruokapolitiikkaa koskevat dokumentit ovat ajankohtaisia myös siksi, että Suomen maabrändiä pohtineen työryhmän mielestä Suomen maataloustuotannosta vähintään puolet tulisi olla luomua vuoteen 2030 mennessä.
Keskiviikon Kalevassa haastatellun, Elintarviketeollisuusliiton puheenjohtajana aloittavan Karsten Slotten mukaan linjaus "osoittaa elintarviketeollisuudelle suunnan, johon kannattaa pyrkiä".
Tavoite on kova, sillä pelkästään julkisilla hankinnoilla ei elätetä niitä viljelijöitä, jotka tuottaisivat puolet maataloustuotannostamme luomuna. Myös arjen kuluttajat pitäisi saada ostamaan luomua.
Tällä hetkellä luomutuotteiden osuus elintarvikkeiden kulutuksesta on Suomessa vain prosentin luokkaa.
Ensin pitäisi toki saada aikaan suuri muutos maataloudessa. Eviran ennakkotietojen mukaan vuonna 2010 luomuviljelyssä koko maan peltoalasta oli vain 7,5 prosenttia.
Peltoalan osuus ei ole sanottavammin noussut 2000-luvulla, sillä vuonna 2000 peltoalasta oli luomuna 6,7 prosenttia.
Vientiinkään ei luomua kannata tuottaa, sillä naapureissa homma osataan jo.
Ruotsin elintarvikekaupassa luomun kysynnän vuotuinen kasvu lasketaan kymmenissä prosenteissa. Kööpenhaminassa pyritään siihen, että julkisten keittiöiden ruoasta vähintään 75 prosenttia on luomua.
Luomu- ja lähiruoka tuntuisi kuitenkin olevan nosteessa, siihen viittaa Slottenkin kommentti.
Konkreettisia, lyhyen aikavälin päämääriäkin on jo asetettu. Esimerkiksi Helsingissä tavoitteena on, että koulujen ja päiväkotien ruuasta 50 prosenttia on luomu- ja lähiruokaa vuoteen 2015 mennessä.
Paljon on vielä kuitenkin työtä ja päätöksiä tehtävä, että päästäisiin edes lähelle maabrändityöryhmän visiota.
Tämän savotan yhteydessä on syytä muistaa, että kyse ei ole vain viherpiiperryksestä. Juuri lähi- ja luomuruoka ovat tiiviissä yhteydessä alueelliseen ja ympäristön hyvinvointiin sekä maaseudun elinvoimaisuuteen.