Lähi-idän selkkaus tarjoaa EU:lle kerrankin tilaisuuden osoittaa ulkopoliittista johtajuutta. Euroopan unionia on totuttu kutsumaan taloudelliseksi jättiläiseksi, mutta poliittiseksi kääpiöksi. EU-maat saavat syyttää tästä lähinnä itseään. Koska jäsenmaat eivät ole halunneet luovuttaa unionille ulkopoliittista valtaa, unionilla on sitä todellisuudessa yhteen laskettuna vähemmän kuin EU:n yksittäisillä suurimmilla jäsenillä.
Vertaus jättiläisestä ja kääpiöstä on kuvannut osuvimmin sitä statistin roolia, joka unionilla on ollut Lähi-idän politiikassa. Unionin ja alueellisen voimatekijän Israelin suhteet ovat olleet pitkään ongelmalliset, ja Israelin suurin tukija Yhdysvallat on pitänyt Lähi-idän langat omissa näpeissään.
Kohta kuukauden kestänyt Lähi-idän uusin selkkaus voi kuitenkin avata unionille uusia ja yllättäviäkin mahdollisuuksia hankkia kauan kaivattua ulkopoliittista uskottavuutta. Siksi olikin tähdellistä, että unionin ulkoministerit pystyivät tiistaina puristamaan yhteisen, vaikkakin vesitetyn kannan ennen kuin selkkauksen lopettamisen kannalta ehkä ratkaiseva kierros alkaa YK:n turvallisuusneuvostossa loppuviikosta.
EU voi laajentaa rooliaan Lähi-idässä perinteisen maksumiehen osasta paristakin syystä. Yhdysvallat ei aio antaa joukkojaan eteläiseen Libanoniin lähetettäväksi kaavailtuun, noin 15 000 sotilaan kansainväliseen vakauttamisjoukkoon. Puolen tusinaa EU-maata on antanut ymmärtää olevansa valmis osallistumaan operaatioon. Nämä seikat yhdessä tarkoittavat, että vaaralliseen tehtävään joukkojaan heittävillä täytyy olla suuri sananvalta, kun turvallisuusneuvosto määrittelee vakauttamisjoukon toimeksiantoa. EU voi vaikuttaa paljon esimerkiksi siihen, missä vaiheessa joukko lähetetään ja mitkä ovat sen voimankäyttöoikeudet.
Lisäksi EU:n ulkopoliittinen edustaja Javier Solana muistutti aiheellisesti, että turvallisuusneuvostossa istuu peräti viisi unionin jäsentä. Pysyvien jäsenmaiden Britannian ja Ranskan lisäksi neuvostossa ovat nyt vaihtuvina jäseninä Kreikka, Slovakia ja Tanska. Kaiken kaikkiaan EU:lla on harvinainen tilaisuus näyttää ja käyttää ulkopoliittista voimaansa. Se kyllä edellyttää, että sooloiluun herkästi lähtevät suuret jäsenmaat pysyvät sovitussa linjassa.
EU:n uudelle roolille avaa ovia myös se, että Lähi-idässä toimineisiin YK-joukkoihin yleensä penseästi suhtautunut Israel näyttää kääntäneen kelkkansa. Vaikka Israel onkin kiihdyttänyt sotatoimia ennen YK:n turvallisuusneuvoston kokousta, se ei ole torjunut ajatusta eteläiseen Libanoniin tuotavasta vakauttamisjoukosta. Israelin uusi linja voi tosin johtua havainnosta, että vahvavaltuuksinen vakauttamisjoukko olisi hyvä pakotie ilmeisen huonosti suunnitellusta sotaretkestä.
Periaatteellisesti tärkeää oli myös se, ettei ulkoministerikokous kiirehtinyt ainakaan vielä lisäämään Israelia vastaan Libanonissa taistelevaa Hizbollahia terroristijärjestöjen listalle. Yhdysvaltain kongressin 213 jäsentä lähetti aiemmin Solanalle kirjeen, jossa EU:ta hoputettiin tähän. Palestiinalaisten äärijärjestö Hamas on myös EU:n terroristilistalla, mutta Hizbollahin listaaminen olisi ollut tässä vaiheessa väärä veto.
EU-rivien kokoaminen yhteisen Lähi-itä -linjauksen taakse oli hyvä saavutus puheenjohtajamaa Suomelta ja ulkoministeri Erkki Tuomiojalta. Saavutuksen arvoa nostaa, että suurista jäsenistä yhtäältä Ranska ja toisaalta Britannia ja Saksa vetivät eri suuntiin. Kriisin ratkaisuvaiheet ovat vielä kuitenkin edessä.