Suurimman muslimimaan Indonesian uskonoppineiden neuvosto antoi vastikään fatwan, joka kieltää ei-toivottuja rituaaleja kuten laulamista sisältävän joogan harjoittamisen. Syntejä ovat neuvoston mielestä myös julkinen tupakointi ja äänestämättä jättäminen.
Toisen hajahavainnon mukaan vajaat 20 vuotta ilman toimivaa keskushallintoa olleen Somalian tuore presidentti kertoi, että hän oli sopinut kovan linjan islamistien kanssa tulitauosta sekä sharia-lain käyttöönotosta.
Lisää viime aikojen hälyuutisia: Pakistanin keskushallitus ja Taleban-järjestö sopivat tulitauosta ja sharian palauttamisesta Luoteis-Pakistanissa sijaitsevaan Swatin maakuntaan.
Noiden juttujen lukeminen merkkeinä maailman "shariaistumisesta" on kuitenkin ylitulkintaa. Suomen parhaana pidetty islam-tuntija, professori Jaakko Hämeen-Anttila "rauhoittelee", ettei mitään sharian leviämistrendiä ole näkyvissä.
Esimerkiksi Indonesian uskonoppineiden neuvosto edustaa ilmeisen pientä vähemmistöä, joka pyrkii tietysti siihen, että islamin lakeja noudatettaisiin. Sen yksittäiset kannanotot eivät kerro vahvasta painostusjärjestöstä, joka kykenisi vaikuttamaan valtiollisiin lakeihin.
Somalian konfliktin osapuolet taas ovat yrittäneet pitkään tehdä valtapolitiikkaa islaminuskon mandaatilla ja vähentää milloin jyrkempien, milloin maltillisempien vaikutusvaltaa. Kukaan ei tiedä, minne päin Somalia on kaatumassa.
Pakistanin keskushallitus puolestaan ei ole vahvasti islamilainen, vaan se joutuu tasapainoilemaan. Islamilainen ulkokuori on sille valtapoliittinen pelikortti. Hallitus saattoi silti menettää hamaan tulevaisuuteen otteensa Swatin laaksosta.
Uskonnollisista kysymyksistä on tullut maailmanpolitiikassa aiempaa arkipäiväisempi, jokapäiväinen aihe, ja länsimainen media kiinnittää voimakkaasti huomiota nimenomaan islamiin; ei hinduismiin tai buddhalaisuuteen. Osasyitä tähän lienevät kylmän sodan aikaisten valtakeskittymien purkautuminen, globalisaation tuottamat paineet ja turvattomuus ja, kuten on arvailtu, kenties jopa maallistuminen, uskonnon merkityksen "normalisoituminen".
Ryppyjä ehkä monenkin länsimaisen mediankuluttajan otsalle lienevät aiheuttaneet WTC-isku, sitä seurannut Yhdysvaltain edellisen presidentin loistava "ristiretki" ääri-islamia vastaan, joka alkoi oikeasti muistuttaa Samuel P. Huntingtonin lanseeraamaa "kulttuurien yhteentörmäystä", sekä Euroopassa kenties muutamat brittiläiset sharia-tyyppiset välitystuomioistuimet.
Ja muutama päivä sitten Norjan suositun, oikeistopopulistisen edistyspuolueen puheenjohtaja Siv Jensen otti asiakseen seurata tanskalaista esimerkkiä ja vertasi radikaalia islamia natsismin ideologiaan.
Hyvin paljon riippuu tulevaisuudessa Hämeen-Anttilan mukaan Lähi-idästä. Jos Barack Obaman hallinto saa siellä aikaan edes olojen suhteellista rauhoittumista -- kun varsinaista pysyvää rauhantilaakaan ei kannata aivan lähivuosina odottaa -- voisi se vähentää islamin piirissä ja sitä kohtaan koettua ylikiehuntaa.
Sharian pohjana on laillinen, alun perin keskiaikainen lakien kokoelma. Eri asia on, miten nykyiset koulukunnat ja tuomarit sen hallitsevat ja sitä tulkitsevat. Esimerkiksi jyrkät fundamentalistit kaivavat tietysti eri lähteistä todisteita omien tulkintojensa tueksi.
Vaikkapa tyttöjen koulunkäyntiä vastaan sieltä on Hämeen-Anttilan mukaan vaikea mitään perusteita löytää. Muu on Talebanin tulkintaa.
***
Koska Israelin tulevalta hallitukselta tai Hamasilta lie turha odottaa perusmyönnytyksiä, ratkaisevaa edistyksen kannalta on Obaman hallinnon kyky herättää luottamusta. Se vaikuttaisi Gazasta Iraniin.