Tapio Hänninen matkusti Missionary
Training Centeriin Salt Lake Cityyn
heinäkuun lopussa. Lähetyskentälle hän
suuntaa lokakuun lopussa.
"Ensimmäiseksi petyin valtavasti, kun kuulin etten pääsekään Siperiaan", kommentoi 21-vuotias Tapio Hänninen tulevaa kaksivuotista lähetystyötään.
"Mutta tässä on ollut nyt kaksikymmentä tuntia aikaa pohtia asiaa ja olen tullut siihen tulokseen, että varmasti Bulgariassakin on mukavaa ja sieltä tulee hyviä kokemuksia", hän lisää.
Hänninen on mormoni, ja häntulee viettämään seuraavat kaksi vuotta Bulgariassa - ei lomailemassa, vaan lähetystyössä.
Urakkaan valmistautuminen alkoi jo huhtikuussa, kun Hänninen lähetti hakupaperit Salt Lake Cityyn. Reilu kuukausi sitten hänen kohteekseen ilmoitettiin Siperia, mutta viisumiongelmien vuoksi hän saikin uuden kutsun, mikä on todella harvinaista.
Uusi kutsu saapui vain päivää ennen lähtöä, mutta Hänninen on silti rauhallinen.
"En oikein tiedä, miltä tuntuu. Heräsin aamulla, ja oli todella vaikea uskoa, että lähden tänään. Sain kirjeen vasta eilen illalla, kun olin päivän kaupungilla. Luulin, että siellä olisi lentoliput Siperiaan."
Tapio Hänninen kouluttautuu ensin muiden lähetyssaarnaajien tavoin kolme kuukautta Salt Lake Cityn koulutuskeskuksessa (Missionary Training Center, MTC) ja lähtee vasta sitten lähetyskentälle. Koulutuksen aikana hän muun muassa opettelee opettamista ja Bulgarian kieltä.
"Olen kuullut, että MTC:ssä tarjotaan paljon amerikkalaista ruokaa, sitä odotan innolla", Hänninen virnistää.
Hännisen siskonEeva-Marian puolentoista vuoden lähetystyö on tällä hetkellä lopussaan. Hän on Utahissa sijaitsevalla temppelinaukiolla oppaana, ja Hänninen tapaa siskonsa temppelinaukion opaskierroksella.
"Kolmen ja puolen vuoden aikana näen Eeva-Mariaa kahden tunnin verran."
Lähetystyö vaatii saarnaajilta muitakin uhrauksia kuin perheen jättämisen. Seuraavan kahden vuoden aikana Hänninen ei juurikaan pidä yhteyttä ystäviinsä tai perheeseensä, ei katso elokuvia, ei pelaa tietokoneella - eikä ole itsekäs.
"Tulevan kahden vuoden aikana keskityn vain lähetystyöhön. Kotiin saa soittaa pari kertaa vuodessa, äitienpäivänä ja jouluna, ja kavereiden kanssa voi olla kirjeitse yhteydessä. Muuten menisi juoruiluksi ja olisi vaikea keskittyä olennaiseen eli lähetystyöhön", hän kuvailee.
Lähetyssaarnaajat omistautuvat kokonaan lähetystyölle. Viikoittain heillä on yksi valmistautumispäivä, jolloin he voivat hoitaa omia asioitaan, käydä kaupassa ja pelata koripalloa. Muutoin he ovat 24 tuntia vuorokaudessa lähetystyössä.
"Lähetystyö tulee olemaan fyysisesti todella rankkaa. Aamulla herätään aina aikaisin, treenataan jonkin aikaa ja sitten lähdetään lähetyskentälle. Saarnaajien tulee olla hyvässä kunnossa, sillä he kävelevät päivittäin tuntikausia", Hänninen tietää.
Lähetystyö ei kuitenkaan ole Hännisen mielestä uhraus. 23-vuotiaaksi asti Bulgariassa oleskeleva lähetyssaarnaaja pitää sitä enemmänkin siunauksena.
"Lähtemistäni on vaikea perustella sellaiselle, joka ei ole kiinnostunut uskonnosta. Sitä ei voi kokonaan selittää järjellä. Uskon kuitenkin, että tulen kasvamaan ihmisenä lähetystyön aikana, se antaa kokemusta elämää varten ja siitä tulee muutenkin olemaan hyötyä."
Mormonit uskovat, että nuorten miesten tulee palvella lähetystyössä. Siihen ei kuitenkaan painosteta, ja kaikki lähtijät ovat vapaaehtoisia. Hännisen mukaan lähetystyöhön ei lähetetä sellaista, joka ei ole kunnolla valmistautunut siihen.
"Yleensä sanotaan, että armeija tekee pojasta miehen. Me sanomme, että lähetystyö tekee pojasta miehen", Hänninen kuittaa.
Lähetyssaarnaaminen ei enää tarkoita pelkästään ovelta ovelle kiertämistä, sillä se on nykyään vähentynyt. Lähetyssaarnaajat kiertävät pääasiassa eri kouluja ja lähetyskenttänsä seurakuntia. Hännisen mukaan ovelta ovellekin kierretään, mutta ei samassa mittakaavassa kuin ennen.
"Lähetystyössä on mukana aina toveri. Uudelle lähetyssaarnaajalle annetaan toveriksi sellainen, joka on ollut maassa häntä kauemmin. Toveri osaa kielen ja maan tavat, joten hänen avullaan ne on helppo sisäistää."
Lähetystyö maksaa lähetyssaarnaajalle kolme sataa euroa kuukaudessa. Hänninen on työskennellyt armeijan jälkeen, jotta saisi tarvittavat rahat kasaan. Kirkko maksaa tarvittaessa kaiken lähetyssaarnaajien puolesta, mutta Hännisen mukaan kaikki haluavat yleensä hoitaa maksut itse.
"Kahta vuotta varten minun pitäisi saada kokoon seitsemän tuhatta euroa. Ajattelin vielä myydä tietokoneen, niin sitten kasassa pitäisi olla niin paljon rahaa, että sillä pärjää."
Pikainen lähtö tuli Hänniselle yllätyksenä. Bulgariaa varten hän ei juuri ehtinyt valmistautua.
"Ehdin netistä katsoa, että ihan siistejä maisemia siellä on, siinä kaikki. Ei se sinällään vaikuta, sillä samaa evankeliumia Bulgariassa opetetaan kuin Siperiassakin. Saman kolmen kuukauden kielikoulutuksen saan MTC:ssa nyt, minkä olisin saanut Siperiaa varten."
Se ero Siperian ja Bulgarian välillä on, että mukaan on otettava kuumuuden vuoksi enemmän valkoisia paitoja. Lähetyssaarnaajan asun on oltava siisti: puku, paita ja solmio.
"Kun tajusin, että olen viimeistä iltaa kotona, mieleen tuli miljoona asiaa, jotka pitäisi tehdä ennen lähtöä. Se tuli niin äkkiä, etten ehtinyt sanoa oikein kenellekään, että nyt lähden", Hänninen harmittelee.
Hän kertoo olevansa melko huono valmistautumaan asioihin.
"Yksi kaveri sanoi lähdöstäni, että ´En olisi voinut kuvitella parempaa tapaa, millä Tapio lähtisi lähetystyöhön´. Se kertonee minusta jotain."
