Takavuosina elettiin sekä kylmän sodan että rauhanomaisen rinnakkaiselon kautta. Ilmaisujen takana oli ajatus, että on olemassa itäblokki ja länsimaat, vankat linnoitukset.
Kummassakin asui suurin piirtein samanlaisia tavallisia ihmisiä. Varsinainen ero näiden kahden maailman välillä tehtiin hyvinkin eriasteisesti dementoituneiden suurvaltapoliitikkojen puheissa. Yksi touhake kannatti sosialismia, toinen tollo kapitalismia.
Väliin he riisuivat aseita, väliin maatuskoita. Väliin pään sekoitti vodka, väliin aikaero.
Elämä oli kumminkin selkeää, sillä mielipiteitä oli kaksi: itä tai länsi.
Seinäkellon lailla sekaisin olevat napamiehet pitivät joutessaan yllä vuoropuhelua, jolla estettiin aseellisen sodan syttyminen.
Tämä niin kutsuttu Ety-prosessi tarkoitti, että jääkiekossa voitti Neuvostoliitto, toiseksi tuli sop. muk. joko Kanada, Ruotsi tai Tshekkoslovakia.
Suomi tunnettiin kansainvälis-urheilullis-poliittisissa ympyröissä Kekkoslovakiana. Maamme liennytti auliisti idän ja lännen railoa häviämällä molemmille tasapuolisesti.
Saimme nähdä viime sekunneilla käsittämättömiä tappioita, joita baariporukka itki pää käsissä. Moni muistaa kuuluisat "terveisiä pyllystäni" -maalit, joissa kiekko pomppasi liki järjen vastaisesti oman puolustajan takamuksesta verkkoon.
Kekkoslovakian aikoihin kukaan ei olisi uskonut, että Oulusta saattaisi jonakin päivänä tulla Pohjanmaan Praha - kultainen kaupunki, jossa asuu kolme tshekkikiekkoilijaa vaimoineen lapsineen. Lähes kymmenen hengen siirtokunta.
Idästä kun ei saanut siirtyä länteen, vaikka olisi kuinka loistava jääkiekon pelaaja.
Nyt on päinvastoin. Eräiden mielestä tshekin hankinta on liiankin helppoa.
Kerrotaan, että Vladimir Machulda oli alkuviikosta ihan sattumalta tavannut baarissa Juha Junnon. Hän oli kysynyt, saisiko hän tarjota Kärppien toimitusjohtajalle juotavaa.
Junno oli sanonut, että tilaa kokis, kiitos.
Jäänkö kanssa, oli Machuldan kuultu tarkentaneen.
No voit sinä jäädäkin, oli Junno sanonut.
petri.laukka@kaleva.fi