Tutkija Petri Karppinen pujottaa 12,5-kiloisen naaraslohen selkäevän tyveen lähettimen ja nostaa kalastusmestari Esa Pekka Juntusen kanssa vonkaleen veneen viereen veteen, josta se pienen aprikoinnin jälkeen solahtaa pinnan alle. Matka kohti neljän kilometrin päässä odottavaa Simojoen suuta ja kotikoskea jatkuu.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (rktl) emokalapyynnöstä löytyy keskiviikkona vielä kolme muutakin lohta, joista 5,7-kiloinen Merjaksi nimetty lohi saa niinkään lähettimen selkäänsä. Pirteä Merja solahtaa matkaan joitakin minuutteja Annelin jälkeen. Kaksi muuta naaraslohta lähtevät Lautiosaaren kalanviljelylaitokselle täydentämään Simojoen lohen geeniperintöä.
Rktl on tänä kesänä aloittanut kolmivuotisen tutkimuksen, jossa radiolohien avulla selvitetään kuningaskalan vaelluskäyttäytymistä ja myöhemmin myös kutukäyttäytymistä. Pari kymmentä lohta saa selkäänsä lähettimen, joilla lohien liikkeitä pystytään seuraamaan joessa.
Seurantaa hoidetaan käsipelillä peilaamalla ja 3-4 jokivarteen asennettavalla automaattiasemalla. Tiedot lohien sijainnista viedään myös internettiin Simojoen paikkatietojärjestelmään, jossa niiden vaelluksen vaiheita voi bongata.
Lohet matkaavat
kovalla motivaatiolla
Radiolohitutkimus on tuttua jo vuosien takaa muun muassa Tenojoelta ja sitä on kokeiltu parina vuonna viime vuosikymmenellä myös Simojoella. Uutta on se, että nyt ensimmäistä kertaa tutkimusta tuetaan myös sponsorirahoituksella.
Yritykset voivat ostaa nimikkolohia 950 euron hintaan. Tähän mennessä 15 yritystä on tehnyt ostoksia, mutta lukumäärä noussee pariin kymmeneen. Merja-lohi vaeltaa Kalevan merkeissä. Ensi kesäksi sponsorilohien määrän toivotaan nousevan.
Emokalaloukku viritettiin mereen viikko sitten, ja ensimmäinen nimikkolohi saatettiin sieltä maanantaina matkalle. Keskiviikkona lohi oli ohittelemassa kuntakeskusta.
Tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro rktl:stä Oulusta pitää meren tämän hetkistä reipasta 13-asteista vettä sopivana vaelluslämpötilana. Muutaman sentin mittainen, 16 - 18 grammaa painava lähetin ei lohia haittaa, mutta jonkin verran niitä voi närkästyttää lyhyt keskeytys matkantekoon.
"Jotkut saattavat ottaa nokkiinsa ja pyöriä jonkin aikaa meressä ennen kuin lähtevät jatkamaan vaellusta" Erkinaro sanoo.
Lohet vaeltavat kovalla motivaatiolla. Joessa ne saattavat uida jopa 50 kilometrin päivämatkoja. Ne ovat kohtalaisen kotipaikkauskollisia, mutta aivan 100-prosenttisesti ne eivät pysähdy synnyinkoskeensa. Varmaa faktaa ei ole, mutta lähetintutkimuksella valaistaan näitäkin tietoaukkoja.
Tutkimuksessa selvitetään myös istutettujen ja villien lohien käyttäytymiseroja, ja myös sitä, millä todennäköisyydellä, milloin ja millä alueilla ne joutuvat kalastajien saaliiksi.
Simojoelle tekeillä
ainutlaatuinen malli
Lähetintutkimus on osa tutkimuskokonaisuutta, jolla etsitään Simojoelle kestävän hyödyntämisen mallia. Simojoen lohikantaa tutkitaan muun muassa merivaellukselle lähtevien poikasten laskennalla ja sähkökalastuksin kudun onnistumista. Lähetintutkimus on tuo uutta tietoa samoin kuin vielä kokeilussa oleva kaikuluotainselvitys.
Nelostien sillan alapuolelle on pantu asemiin kaikuluotain, joka joen molemmin puolin pyrkii laskemaan kaikki jokeen nousevat kalat. Erkinaron mukaan tähänastiset tulokset ovat lupaavia.
Tornionjoella kaikuluotausta yritettiin joitakin vuosia sitten, mutta isossa rajavirrassa ei päästy kappalemääräisiin tuloksiin.
Paljon pienemmällä Simojoella tämä on Erkinaron kuitenkin mukaan mahdollista. Jos laskenta onnistuu, Simojoki on Suomessa ainutlaatuinen ja muuallakin harvinainen esimerkki. Se luo tarkkojen saalistilastojen ja muun tutkimusaineiston kautta mahdollisuuden luoda joelle kestävän kehityksen malli.