Oulun käräjäoikeus ratkaisee maanantaina, syyllistyikö 30-vuotias mies murhaan, kun hän surmasi entisen avopuolisonsa äidin helmikuussa Kuusamossa. Mies ampui tätä katkaistulla haulikolla lähietäisyydeltä äitipuolen kotona. Hänellä oli voimassa niin sanottu laajennettu lähestymiskielto, joka koski sekä entistä avopuolisoa että tämän vanhempia.
Mies ei siten olisi saanut olla vanhempien kotona tai sen pihapiirissä. Se ei häntä kuitenkaan paljoa jarrutellut, kun mies lähti aseistautuneena matkaan kohtalokkaana päivänä nippusiteitä ja ilmastointiteippiä mukanaan. Miehen kertoman mukaan hänen tarkoituksenaan oli sitoa vanhemmat ja saada heidät kertomaan, missä ex-puoliso oleilee.
Puoli vuotta aiemmin määrätty laajennettu lähestymiskielto ei pystynyt auttamaan kuusamolaisperhettä viime kädessä mitenkään. Samoin kävi uudenvuodenaattona Espoossa, kun Ibrahim Shkupolli ampui neljä kauppakeskuksen työntekijää, itsensä ja puukotti ex-puolisonsa. Hänelläkin oli laajennettu lähestymiskielto päällä. Ei olisi saanut mennä naisen kotiin tai työpaikalle, mutta meni.
Lähestymiskieltoa käytetään yleensä suojaamaan henkilöä, jota entinen puoliso häiritsee yhteydenotoillaan tai vierailuyrityksillään. Uhrin kannalta on harmillista, ettei kiellon saaminen läheskään aina hidasta tahtia. Keski-Uudenmaan poliisilaitoksen selvityksen mukaan joka neljättä lähestymiskieltoa rikotaan. Yleisimmin kielletyt yhteydenotot tapahtuvat puhelimitse tai tekstiviestillä.
Joukkoon mahtuu myös heitä, jotka rikkovat lähestymiskieltoa räikeämmin. Vakavimmissa tapauksissa yhteydenotot päättyvät verisesti. Shkupollikin ehti rikkoa lähestymiskieltoa useasti, mutta puoliso ei pyynnöistään huolimatta saanut apua poliisilta ja hälytyskeskukselta.
Maallikon silmiin näyttää siltä, etteivät viranomaiset pysty tekemään käytännössä juuri mitään, jos lähestymiskieltoon määrätty päättää olla piittaamatta kiellosta. Että tiukan paikan tullen lähestymiskielto on tehoton paperilappunen, joka ei turvaa henkeä ja terveyttä millään tavalla.
Shkupollin jälkipyykkiä pestessä oikeusministeri Tuija Brax (vihr.)on ehdottanut, että lähestymiskieltoa voitaisiin valvoa sähköisen jalkapannan avulla. Pantaa ei laitettaisi jokaisen lähestymiskieltoon määrätyn jalkaan vaan heidän joukostaan poimittaisiin kaikista vakavimmat tapaukset. Sellaiset Shkupollin kaltaiset korkean riskin henkilöt, jotka asiantuntija-arvioiden perusteella saattavat päätyä väkivaltarikokseen. Ennen järjestelmän käyttöönottoa tekniikan toimivuus testattaisiin vankilaolosuhteissa.
Braxin ehdotuksen soisi toteutuvan mahdollisimman pian. Toimivan jalkapantajärjestelmän avulla henkirikoksen kohteeksi joutumisen vaarassa oleva voisi ehtiä pakoon, tai poliisit saattaisivat tavoittaa tekijän ajoissa. Se voisi purra niihin kaikkiin vakavimpiin tapauksiin, joilta suojattu on aidossa hengenvaarassa.
Lievempiinkin lähestymiskiellon rikkojiin soisi puututtavan järeämmin ottein. Ensi alkuun katsetta voisi kääntää rangaistusasteikkoon. Lähestymiskiellon rikkomisesta saa tällä hetkellä sakkoja tai enintään vuoden vankeutta. Tuntuvammat tuomiot voisivat pistää harkitsemaan kiellettyjä yhteydenottoja uudelleen.
Ilahduttavaa on se, että EU:n oikeusministerit pääsivät vastikään sopuun lähestymiskieltoa koskevasta direktiivistä. Sen perusteella yhdessä maassa lähestymiskiellolla suojattu voisi saada suojaa myös siirtyessään toiseen jäsenvaltioon. Myös Suomen poliisilaitokset saavat heinäkuun alussa uudet toimintaohjeet lähestymiskieltojen käsittelyyn.
Lähestymiskielto on siis laajalti tapetilla, mikä on erinomaisen hyvä asia. Puhutaan lisää, jotta asia ei painu unholaan. Puhutaan, mutta ennen kaikkea toimitaan.