Pakistanin presidentin Pervez Musharrafin asema on tukala. Uskonnollisia ääriaineksia ei voi päästää niskan päälle, mutta ryhmien väkivaltainen kukistaminenkin tuo vaikeuksia. Sama ilmiö koskee kaikkea terrorismin torjuntaa.
Pakistanin pääkaupungissa Islamabadissa sijaitsevan Punaisen moskeijan valtaus päättyi lopulta verilöylyyn. Viranomaisten mukaan tulitaisteluissa kuoli 86 ihmistä, mutta maan lehtien tiedot puhuvat jopa sadoista surmansa saaneista.
Valtaosa uhreista oli joka tapauksessa moskeijaan linnoittautuneita kovan linjan muslimiopiskelijoita, heidän joukossa kapinallisten johtaja Abdul Rashid Ghazi. Hän ja muut kuolleet islamistit ovat nyt hengenheimolaisilleen marttyyreita.
Siksi ei ollutkaan yllättävää, että terroristiverkosto al-Qaidan johtajiin kuuluva Aiman al-Zawahri esitti jo vaatimuksen, että Islamabadin tapahtumat on kostettava.
Pakistanin ääri-islamilaisten syytösten ykköskohde on jo pitkään ollut presidentti Pervez Musharraf. Hänen konettaan tulitettiin ilmatorjunta-asein jo viime viikolla, mutta tuosta iskusta maan johtaja selvisi vahingoittumattomana. On kuitenkin selvää, että Punaisen Moskeijan tapahtumien jälkeen hän on maan militanteille entistä halutumpi maalitaulu. Muslimiopiskelijoille hän oli "amerikkalainen koira".
Vaikka Musharraf päätti lopulta, että radikaalien opiskelijoiden linnoittautuminen moskeijaan on lopettava voimakeinoin, häntä on arvosteltu myös epäröinnistä ja liiasta pehmeydestä islamisteja kohtaan. Viime vuosikymmenen lopun sotilaskaappauksessa maan johtoon noussutta kenraalia on syytetty myös siitä, ettei hän ole halunnut lopullisesti puhdistaa maan armeijaa ja sotilastiedustelua islamisteihin myönteisesti suhtautuvista aineksista.
Kaikkiaan Musharrafin asema 166-miljoonaisen kansakunnan johdossa on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo. Hänen on kyettävä tasapainoilemaan poliittisten ja uskonnollisten paineiden keskellä maassa, jossa taloudellisissa ja sosiaalisissa ongelmissakin olisi kylliksi tehtävää.
Musharrafin varovaisuus puuttua maan muslimifundamentalistien toimintaan ei välttämättä ole ollut päätöksentekokyvyttömyyttä vaan puhdasta poliittista laskelmointia. Kovien otteiden käyttöön maan ääriaineksia vastaan liittyy suuria riskejä. Nyt tilanne kuitenkin karkasi käsistä niin vaikeaksi, ettei maan johtaja enää uskottavuuttaan menettämättä voinut seurata sivusta avointa kapinointia.
Islamabadin verenvuodatus ja kuvat uskonnollisten ääriainesten kiihkeästä esiintymisestä kaduilla voivat antaa liiankin synkän kuvan Musharrafin asemasta maan johdossa. Asiantuntija-arvioiden mukaan moni pakistanilainen oli sitä mieltä, ettei hallituksella ollut lopulta muuta mahdollisuutta kuin ottaa moskeija haltuun väkivalloin.
Musharraf toimii näille pakistanilaisille takuumiehenä siitä, että maa ei sorru sisäisen väkivallan kierteeseen eikä liu´u ääri-islamilaisten ryhmien valtaan.
Tälle 63-vuotiaalle sotilaalle kokemus näyttää osoittaneen, että islamilaisen ääritoiminnan lopullinen nujertaminen voimalla on mahdotonta. Myös CNN:n torstainen uutinen näytti todistavan perustelluksi Musharrafin varovaisen taktiikan. Uutiskanavahan kertoi, kuinka terroristiverkosto al-Qaida on vuoden 2001 jälkeen Yhdysvaltain sotilaallisista toimista huolimatta vain vahvistunut.
Samaa oppia ei Washingtonissa ole vielä sisäistetty.