Lähes lentoon läh­dös­sä

Urheilukenttä Kalajoen keskustan liepeillä on puolenpäivän aikaan hiljainen - ei aivan huopatossutehdas, mutta melkein.

Kalajoen pikakiitäjä Erika Nevanperä on yleisurheilukentällä kuin kotonaan, lähes kaikkien lajien parissa.
Kalajoen pikakiitäjä Erika Nevanperä on yleisurheilukentällä kuin kotonaan, lähes kaikkien lajien parissa.

Urheilukenttä Kalajoen keskustan liepeillä on puolenpäivän aikaan hiljainen - ei aivan huopatossutehdas, mutta melkein.

Yksi nuori urheilija harjoittelee aitatekniikkaa valmentajansa opastamana, ja toinen istuu kauempana katsomon puolella tarkkailemassa. Tästä merenrantakaupungin rauhasta ei uskoisi löytävänsä räjähtävää pikamenijää, tempperamenttista 13-vuotiasta, joka joutuu hakemaan vastusta naisten sarjoista.

Katsomon lipan varjossa istuva tarkkailijatyttö on kyseinen Kalajoen kiitäjä, oikea rannikon pikajuna.

Tarkkailu unohtuu muutaman tunnin päästä, kun hän saa oman hikoiluvuoronsa ja pääsee tositoimiin. Niistä harjoituksista ei olla pois.

"On minulle joskus sanottu, että ei sinne kentälle aina tarvitse mennä, vaan lepoakin pitää välillä olla", Erika Nevanperä tuumaa.

Tytön kujehtiva ilme kertoo, että kovin monta ylimääräistä lepopäivää ei ole tullut pidettyä.

"Siitä se ei jää kiinni, etten jaksaisi harjoitella tarpeeksi", hän ilmoittaa.



Monipuolinen
lahjakkuus


Pelkällä harjoittelulla ei kenestäkään tule kilpaurheilijaa, ainakaan menestyvää. Lahjakkuus on välttämätöntä, ja sitä Nevanperällä tuntuu olevan.

Jotain etenkin pikamatkojen ja pituuden taitajan lahjakkuudesta kertovat hänen tämänhetkiset ennätyksensä: pituutta Nevanperä ponkaisi alkukesästä 530, 60 metriä taittuu aikaan 7,91 ja 200 metriä ikäluokkansa Suomen ennätysaikaan peräti 25,86.

Tulokset asettuvat oikeisiin mittoihin, kun miettii, että tänä vuonna ainoastaan seitsemän suomalaista naista on päässyt 200 metriä alle 25 sekunnin ja vain kuusi hypännyt pituutta yli kuusi metriä.

"Pituudessa on harmittavasti ollut koko kesän vastatuuli. En ole päässyt hyppäämään myötäiseen. Omat ennätykseni ovat parhaita saavutuksiani."

Hyviä saavutuksia tosiaankin. Nevanperällä on 200 metrin lisäksi Suomen ennätys 60 metrin aidoissa ja halliennätys neliottelussa.



Esikuva
länsinaapurista


Nuoren urheilijan puheessa vilahtaa tuon tuosta sana monipuolisuus. Hänestä yleisurheilu on kiehtova laji, koska se on monipuolista. Hänen oma lajivalikoimansa on monipuolinen: pikamatkat, heitot, hypyt ja ottelu.

Jopa hänen esikuvansa on monipuolisuuden ruumiillistuma.

"Carolina Klüft, hän on kaikissa lajeissa hyvä", Nevanperä paaluttaa välittömästi.

Jotain samaa Kalajoen ihmetytössä on kuin Klüftissa, vaikka ruotsalaisen saavutuksiin on vielä matkaa - enemmän kuin Kalajoen Hiekkasärkiltä naapurimaahan.

"Nopeus ja koordinaatio ovat varmaan parhaita ominaisuuksiani", Nevanperä arvioi varovasti.

Entä luonne? Ruotsin ottelijaihme tunnetaan välittömänä persoonana ja armottoman kovana tsemppaajana, joka kilpailuissa syttyy aina kirkkaimpaan liekkiinsä.

"Äiti sanoo, että olen hirveän tempperamenttinen. Kyllä kai minä aika iloinen olen, enkä pitkävihainen."

Nevanperä pohtii moneen otteeseen, että hänellä ei ole kiire mihinkään. Urheiluvuosia on edessä paljon enemmän kuin takana, ja 13-vuotiaan elämään kuuluu paljon muutakin kuin urheilu.

"Koulu menee hyvin", pikamenijä vakuuttaa.

Jotain haaveita täytyy nuorellakin olla, vaikka sellaisia, joiden kaatuminen ei olisi maailmanloppu.

"Olisihan se kiva joskus edustaa Suomea", Nevanperä suostuu sanomaan.

Ilmoita asiavirheestä