Suomalainen ostaa mielellään suomalaisia vaatteita, mutta hyvin harvassa valmisvaatteessa on merkintä tuotteen alkuperämaasta. Vaatteen alkuperä löytyy useimmiten Aasiasta. Suomen vaatetuonnista viime vuonna lähes kolmannes tuli Kiinasta. Pienempiä määriä vaatteita tuotiin myös Bangladeshista, Intiasta ja Vietnamista.
"Alkuperämerkinnät ovat tiettävästi vapaaehtoisia, mutta EU keskustelee, tarvittaisiinko unionin alueella myytäviin vaatteisiin merkintä alkuperämaasta. Japanissa ja Yhdysvalloissa merkintä valmistusmaasta on pakollinen", selvitti FinnWatchin tutkija Outi Moilala tiistaina tutkimustaan Vaatteita etelästä - alan yritysten sosiaalinen- ja ympäristövastuu.
Tutkimuksessa on mukana 13 suurinta kotimaista vaateyritystä Stockmannista Turo Tailoriin. Vertailuryhmässä on mukana kuusi suurinta ulkomaista vaateyritystä Suomessa.
Suomen vaatekaupan arvo vähittäishinnoin oli viime vuonna noin 3,5 miljardia euroa. Liikkeet toivat vaatteita Suomeen noin miljardin euron arvosta.
"Yrityksissä ei ole kunnollisia toimintaohjeistoja siitä, miten alihankintaa tulisi valvoa. Tuontikaupan vastuullisuus näyttää olevan vierasta suomalaiselle yritysjohdolle. Suomalainen yritysjohto ei ole tottunut, että heiltä kysytään alihankkijoiden työoloista ja ylipäätänsä tuotantoketjun eettisyydestä."
Kiinassa ongelmina ovat, että siellä ei ole laillista järjestäytymisoikeutta eikä kollektiivisia työehtosopimusneuvotteluita, vaikka maassa toimiikin kommunistipuolueen valvonnassa oleva ay-liike. Kiinassa ei ole myöskään pakkotyön kieltoa.
Nuorten suosimien merkkifarkkujen valmistus maksaa Kiinassa noin 3,50 euroa. Suomessa kauppa pyytää samoista farkuista jopa 60 euroa.
Moilalan mukaan Bangladeshin vaatetusteollisuudessa asiat ovat huonoimmin, sillä siellä vaatetustyöläisen päiväpalkka on usein vain yksi dollari päivässä.
"Lapsityövoiman käyttö Aasian maissa on vain yksi ongelma monien joukossa. Työtä on yksinkertaisesti liikaa: 12 tuntia päivässä ja työviikko venyy usein seitsenpäiväiseksi. Kun läntiset tilaajat kilpailuttavat valmistajia viimeiseen asti, välillä työtä ei ole lainkaan."
Suomalaisia tekstiili- ja vaatetusalan työntekijöitä edustavan Kemianliiton työehtosihteeri Tuula Ruokonen pitää tutkimusta hyvinä tärkeänä kuluttajien kannalta.
"Toivottavasti yhä useampi suomalainen kyselee vaatteiden alkuperästä. Moitetta annan rakentavassa hengessä suomalaisille yrityksille siitä, että ne eivät kovin paljon välitä siitä, missä vaatteet valmistetaan. Suomen vaatetusteollisuus on muuttunut kymmenessä vuodessa erittäin paljon: valmistajista on tullut valmistuttajia", muistuttaa Ruokonen.