Suomen metsistä vähintään 97 prosenttia olisi sertifioitavissa luomuun muuttamatta nykyisiä metsänhoitokäytäntöjä, käy ilmi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Suomen Metsäkeskuksen yhteishankkeesta. Tällä hetkellä luomusertifikaatti on noin 40 prosentilla metsistä, ja Suomen metsien osuus koko maailman luomukeruualasta on noin kolmannes.
- Vain muutamalla prosentilla Suomen metsäpinta-alasta käytetään lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita, jotka ovat luomussa kiellettyjä. Talousmetsien käsittelyä, esimerkiksi hakkuita, ei ole luomusäädöksissä rajattu, sanoo Ruralia-instituutin tutkija ja projektipäällikkö Birgitta Partanen.
Kun metsä sertifioidaan luomukeruualueeksi, luonnontuotteiden jalostaja voi myydä sieltä kerätyt raaka-aineet luomumerkinnällä varustettuna. Sertifioiduille alueille tehdään valvonta vuosittain.
Parempi hinta maailmanmarkkinoilla
Ruralia-instituutissa arvioidaan, että luomusertifikaatti kasvattaa metsistä kerättyjen raaka-aineiden kysyntää ja hintaa erityisesti kansainvälisillä markkinoilla.
- Luomumerkintä on osoitus alkuperästä ja puhtaudesta. Marjat ovat luonnontuotteista isoin vientituote, ja esimerkiksi luomumarjan hinta jatkojalosteissa on tavanomaista marjaa suurempi. Metsien luomuraaka-aineita halutaan entistä enemmän myös lääke- ja kosmetiikkakäyttöön, Partanen sanoo.
Partasen mukaan metsien luomusertifiointi on osa metsien käytön monipuolistamista, johon pyritään myös Suomen biotalousstrategiassa.
Pääosa Suomen luomukeruualueista sijaitsee Lapissa, Kainuussa ja Koillismaalla. Viime vuosina myös Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa sekä Pohjanmaalla on liitetty pieniä metsäalueita luomuun.
Ruralia-instituutin ja Suomen Metsäkeskuksen hankkeessa eteläsavolaisille metsänomistajille toissa vuonna tehdyn kyselyn noin 600 vastausta osoittivat, että luomusertifiointi kiinnostaa metsänomistajia, mutta monia mietityttää luomujärjestelmän byrokratia.
- Luomusertifiointi ei vaadi metsänomistajalta välttämättä yhtään ylimääräistä työtä, Partanen sanoo.
Luomusertifikaattia keruualueelle voi hakea paikallisesta ely-keskuksesta tai sitä voi hakea myös ulkopuolinen selvittäjä, esimerkiksi yhdistys.