Noin sata miestä ja naista uurastaa haaveineen Kokkolan Lahnakosken metsissä tekemässä sitä, mitä enää on tehtävissä. He ovat aamuvarhaisesta vahtineet jokaista kivenkoloa, kantoa ja ojanrumpua ja pyydystäneet minkkejä, jotka päästettiin maanantaita vasten yöllä häkeistään Lahnakosken minkkitarhalta.
Sorateiden varsilla on häkkejä odottamassa elävinä kiinnisaatuja eläimiä, jotka siirretään takaisin tarhaan. Siellä täällä on kasoja kuolleita eläimiä.
Iltapäivään mennessä suurin osa minkeistä oli saatu kiinni. Kateissa oli enää arviolta 800-1 000 eläintä, mutta niiden arvo ei vastaa enää alkuperäistä. Niitä ei voida enää tunnistaa, ja niiden siitosarvo on mennyt. Tarhaaja joutuu lähtemään nollatilanteesta.
Kokkolan tarhaisku on suurin Suomessa tehty tarhaisku. Yön pimeydessä avattiin jokainen luukku noin 7 800 minkiltä. Se tehtiin poliisin mukaan puolen yön ja kello kolmen välillä. Tarhalla ei ole hälytyslaitteita.
Kokkolan poliisi ei vielä tässä vaiheessa ole ottanut kiinni ketään iskusta epäiltynä. Kukaan ei liioin ole ottanut vastuuta teosta.
Ei edistä eläinsuojelua
"Vastuutonta ja suurelta osin eläinrääkkäystä tällaiset iskut. Irtipäästettyjen eläinten hyvinvointia ei ole ajateltu pätkän vertaa", kommentoi Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen toiminnanjohtaja Risto Rydman Kokkolan tarhaiskua.
"Suuri määrä eläimiä, jotka eivät ole tottuneet toimimaan luonnossa, on ensin tiheästi pienellä alueella, jossa saattaa olla myös villi kanta. Osaamattomat kapistukset joutuvat villin kannan reviirille. Suurin osa niistä kuolee nälkään tappeluissa saamiinsa haavoihin ja autojen alle", Rydman sanoo.
Rydman huomauttaa eläinsuojelun tarkoittavan, että jokaista eläinyksilöä, varpusta, koiraa, hevosta, lammasta, lehmää ja myös minkkiä pitäisi pyrkiä suojelemaan, kohtelemaan hyvin ja edistämään sen hyvinvointia. Sitä pitäisi suojella kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä.
Kun tarhaeläimiä päästetään vapaaksi, tuotetaan Rydmanin mielestä niille satavarmasti stressiä mutta myös kipua, tuskaa ja kärsimystä. "Täysin vastuutonta, kun asiaa tulkitsee pelkästään eläinten kannalta. Yhteiskunnallisesti toiminta on rikollista. Toiminta ei edesauta eläinsuojelua millin vertaa, vaan hankaloittaa sitä."
Valtaosa kuolee nopeasti
Tohtori Veli-Matti Väänänen Helsingin yliopiston soveltavan biologian laitokselta sanoo, että minkit eivät luultavasti ennätä levitä kovin laajalle alueelle. "Valtaosa, 90 prosenttia kuolee muutaman kuukauden sisällä ja viimeistään talven kynnyksellä ennen kuin ovat kulkeneet yli kymmenen kilometrin. Suurin osa irtipäästetyistä minkeistä on täysin avuttomia"
Kun minkit päästettiin vapaiksi syksyllä, ne eivät saa aikaan luonnossa niin suuria vahinkoja kuin keväällä, lintujen pesintäaikana. "Jos tämä olisi sattunut keväällä, olisi paikallinen katastrofi ollut valmis. Luonnosta olisi tullut hyvin hiljainen. Nälissään se etsii syödäkseen mitä vain, ja silloin linnunpesät ja avuttomat poikaset ovat helpointa saalista."
Väänänen toteaa, että minkit vahvistavat vähän paikallista kantaa ja tuovat uutta geeniaineista. Villinä oleva minkkipopulaatio paremmin ja paremmin sopeutuu paikallisiin olosuhteisiin ja tulee yhä menestyksekkäämmäksi.
"Minkki on tehokas petoeläin. Se on moniruokainen. Se syö kaloja, sammakkoeläimiä, lintuja, pieniä nisäkkäitä ja periaatteessa kaikkia itseään pienempiä, mitä se saavat kiinni."
Villiminkit ovat tarhakarkulaisten jälkeläisiä, joita on vuosien saatossa tuhansia päässyt luontoon. Niistä on pikkuhiljaa kehittynyt hyvin sopeutunut kanta, joka menestyy valitettavan hyvin suomalaisessa luonnossa. Se ei ole alkuperäislaji. Siksi muu eläinlajisto ei ole ennättänyt sopeutua minkin olemassaoloon."
Erityisen haitallinen minkki on Väänäsen mukaan saaristo-oloissa luodoilla, joissa on hyvin rikkaita lintuyhteisöjä. Siellä minkki pystyy hävittämään joitakin lajeja paikallisesti sukupuuttoon.