"Onpa poika aivan erinäköinen, ei olisi kyllä tuntenut", huudahti Elvi Nieminen Kuopion pataljoonan harjoituskentällä sunnuntaiaamuna.
Äidit ja isät, tyttö- ja poikakaverit odottelivat jälleennäkemistä jännittyneenä. Kainuun prikaatissa omaisten päivään odoteltiin yhteensä noin 3 500 vierasta.
Ruukkilainen 21-vuotias alokas Ilkka Nieminen tuumi, että tukka oli kyllä lähtenyt eräänä iltana viikolla.
"Tämä ensimmäinen viikko on varmasti kyllä pahin", kertoi alokas Nieminen, joka astui palvelukseen edellisenä sunnuntaina.
Armeijan touhu on aika lailla vastannut sähköasentajana siviilissä toimivan alokkaan omia oletuksia.
Nieminen on itsekin veljessarjan viides, joten juttuja on kuullut. Aamut kuuluvat olevan hänellä kaikista pahimmat.
Kuorsaus haitannut
nukkumista
"Ei tuu hirviästi nukuttua, kun on niin kova kuorsaus tuvassa", kertoi Nieminen vanhemmilleen sekä tyttöystävälleen ja tämän vanhemmille.
Omaiset antoivatkin vinkkejä korvatulpista ja siitä, että kuorsaajan varpaaseen kannattaisi muiden solmia nykimisnaru.
Ikävää tyttöystävään päin nykyalokas hoitaa omalla kännykällään, jota saa käyttää vapaa-ajalla eli käytännössä iltakuuden ja yhdeksän välillä. Tyttöystävä Kaisa Lepola arveli, ettei Ilkan ole ollut vaikea olla armeijassa.
Lyhimpänä palvelusaikana, 180 päivää, on määrätty vain kolme viikonloppua kiinni. Lepola nauroi, että monet pojista taitavat keksiä hyvän syyn, että tuo 180 päivää riittäisi palvelusajan pituudeksi.
"Jenni kyllä pärjää
armeijassa"
Sunnuntaina tulee vastaan myös useita tyttöjä armeijan vetimissä. 19-vuotias alokas Jenni Vetoniemi on SM-tason painonnostaja ja kova hiihtäjä.
"Kyllä se Jenni pärjää", tuumii äiti Tuulikki Vetoniemi ja miettii, että tytär on luonteeltaan kurinalainen. Tytär voitti 2005 painonnoston SM-pronssia.
"Se armeija kun voisi nämä ammattihaaveet tytöllä täyttää, tie voi olla ihan oikea."
Kalajokinen Vetoniemi myöntää olevansa ammattia hakemassa. Mahdollisuuksia voisivat olla komentajahommat, rauhanturvajoukot tai maanpuolustuskorkeakoulu.
"Ensimmäinen viikko on ollut aika lailla erilaista kuin luulin", Jenni kertoo.
"Vääpelit huomauttelevat herkästi, päivät ovat pitkiä ja koko ajan riittää tekemistä." Poikaystävälle Heikki Niemelle on hän ehtinyt vain kertaalleen soittaa.
Omassa tuvassa on vain naisia, kertoo Vetoniemi. Pesutilat ovat tytöille omat, mutta muuten mennään kuten pojatkin. Tosin tytöiltä tuntuu sujuvan nopeammin siivouspalvelu, punkanteot ja pinkanteot, jolloin poikia täytyy odottaa.
Armeijan vetimet ovat naurattaneet tyttöjä. Tytöillä on käytössään malliltaan täsmälleen samat boxerit ja avokalsarit kuin pojillakin.
"Ensimmäisenä päivänä myös varusvarastolla mitoittivat kokoni ihan väärin. Jouduin menemään lääkärintarkastukseen aivan liian pienissä s-koon kamppeissa", nauraa Vetoniemi.
