Keskiviikkoiltapäivänä Rauno Vainio-Kailan talon edustalla Pyhärannassa alkoi vilske, kun paloauto toisensa jälkeen kiirehti ohi. Pian selvisi, että lähellä riehui uhkaava maastopalo.
- Kävin siellä kattomassakin paikan päällä. No siellä tietenkin oli palo hyvässä vauhdissa, ja paloautoja tuli lisää ja lisää, Vainio-Kaila kertoo.
Siviilit hätistettiin alueelta nopeasti pois, mutta iltapäivän vietto sai pian äkkikäänteen.
- Siinä juotiin kahvi ulkona kun oli kaunista ilmaa, niin yhtäkkiä oli poliisiauto pihalla. Että nyt välttämättömät tarvikkeet mukaan ja välittömästi pois täältä. Sitten vaan kerättiin vähän kukkaroa ja puhelinta mukaan ja koira ja autoon ja lähdettiin menemään, kun kerran käsky tuli. Että sillä tiellä sitten on oltu.
Yö sammutustöitä tarkkaillen
Se tie vei ihan ensimmäiseksi auton etupenkille, jolla Vainio-Kaila puolisoineen nukkui keskiviikon ja torstain välisen yön.
- Kylmeilolis järjestetty evakuointipaikka, mutta me ajateltiin, että yks yö ollaan autossakin siinä Mainingin huoltotalon pihalla. Että ollaan lähel kumminkin ja seurataan, kun ei kumminkaan nukkumisesta mitään tulisi.
Paloalue oli noin puolen kilometrin päässä yöpaikasta, ja niinpä yöpyjillä oli eturivin paikka sammutustöihin.
- Siinä oli rauhatonta tietenkin, kun helikopterit lensi koko yön ylitte mennen tullen ja paloautot hakivat sammutusvettä rannasta ja veivät ohi. Seurattiin sitä siinä samalla kun torkuttiin.
Rauhallisin mielin
Torstaina Vainio-Kaila puolisoineen vaihtoi autonpenkin tyttären kotiin. He kävivät myös kotonaan poliisisaattueessa tarvikkeita hakemassa. Savunhaju leijaili vahvana.
Nyt Vainio-Kaila seurailee tilannetta tyynenä. Myös yhtä lailla evakkoon lähetetyt naapurit ovat olleet rauhallisin mielin.
- Ei kellään ole suru puserossa, kun kenenkään talo ei ole palanut eikä mitään hengenmenoa ole ollut, Vainio-Kaila kuvaa.
Paluuta odotellaan silti kovasti.
- Toivos eletään että jos tänään jo pääsis, hän sanoi STT:lle perjantaina.