Toimittajille laissa suotu lähdesuoja on joutunut koville Yhdysvalloissa, jota on pidetty yhtenä lehdistönvapauden mallimaana. Syynä on New York Timesin toimittajan Judith Millerin saama 120 päivän vankeustuomio siitä, ettei hän suostunut paljastamaan lähteitään oikeudessa. Miller meni mieluummin vankilaan kuin petti lähteensä ja lupauksensa luottamuksellisuudesta.
Tapauksen tekee periaatteellisesti merkittäväksi se, ettei Miller ole edes tehnyt niitä paljastuksia, joiden takia tuomioistuin yritti murtaa hänen ja Timen toimittajan Matthew Cooperin lähdesuojan. Hän ei ole julkistanut tietoja, jotka laki määrää salassa pidettäväksi. Miller ja Cooper ovat vain sivutekijöitä oikeudenkäynnissä, jota on käyty CIA:n agentin Valerie Plamen nimen paljastamisesta.
Plamen paljasti pari vuotta sitten kolumnisti Robert Novak. Miller on vain tehnyt haastatteluja asiasta, mutta ei ole julkistanut tietojaan. Cooper taas vahvisti Timessa, että tieto Plamesta piti paikkansa. Heidän lähdesuojansa on yritetty murtaa, jotta olisi saatu tietää, kuka tai ketkä virkamiehet ovat vuotaneet salaisia tietoja Plamesta. Cooper pelastui vankilalta saatuaan lähteeltään luvan todistaa oikeudessa.
Lähdesuojan on katsottu perustuvan Yhdysvaltain perustuslain ensimmäiseen pykälään kirjoitettuun periaatteeseen ilmaisun ja lehdistön vapaudesta. Lähdesuoja on mahdollistanut muun muassa sen, että laittomuuksiin syyllistynyt presidentti Richard Nixon saatiin kiikkiin ja eroamaan virastaan. Myös Enronin kirjanpitoskandaalin paljastumisessa oli lähdesuojalla tärkeä merkitys.
Yhdysvaltain lainsäädännöstä löytyy kuitenkin myös kohta, jossa todetaan, että CIA:n agentin paljastaminen on rikos. Oikeudenkäynnissä vedottiin tähän ja maan korkeimman oikeuden päätökseen vuodelta 1972. KO katsoi silloin äänin 5-4, että toimittajan lähdesuojan voi murtaa, jos tutkinnan kohteena on törkeä rikos. KO ei ottanut vetoomuksista huolimatta Milleriä ja Cooperia koskevaa asiaa käsiteltäväkseen.
Millerin vankilaan määrännyt tuomari perusteli päätöstään sillä, että toimittaja uhmasi lakia. Huolimatta siitä, että perustuslain pitäisi olla aina vahvempi kuin tavallinen laki on, Miller hävisi oikeudessa. Hänellä ei ollut perustuslain sananvapauspykälään luottavana ja tärkeiden periaatteiden puolesta taistelevana journalistina muuta mahdollisuutta kuin mennä telkien taakse. Niin on tehty ennenkin Yhdysvalloissa, ja niin tekisivät monet journalistit myös Suomessa vastaavassa tilanteessa.
paakirjoitus@kaleva.fi