– Harmittaa, kun löysin lajin vasta tällä iällä. Lacrossen olisi pitänyt tulla Suomeen aiemmin. Tai sitten olisi pitänyt itse syntyä myöhemmin, Arttu Ylilauri naurahtaa.
Suomessa Ylilaurin kultalaji lacrosse – tuttavallisemmin haavipallo – on kohtalaisen tuntematon. Toisin on Pohjois-Amerikassa. Yksittäisissä otteluissa voi olla yleisöä kymmenenkin tuhatta.
– Lacrosse on intiaanien kehittämä laji, ja sen taustalla on se, kun nuoria miehiä on valmisteltu sotaan. Juuri historia on yksi asia, mikä siinä kiinnostaa. Se on iso osa lajia. Tällä hetkellä maailman parhaat pelaajat ovatkin taustaltaan Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöä, Ylilauri valaisee.
– Olen monesti nauranut sitä, kun jääkiekkomailoihin on kirjoitettu takuuteksti, mutta lacrosse-mailoissa lukee, että laji saattaa aiheuttaa kuoleman.
Hengenlähdöllä pelotteleminen voi olla ylivarovaisuutta, mutta lajina lacrosse on joka tapauksessa hurja. Pelipallo viuhuu Suomessakin 180–190 kilometriä tunnissa. Yläkroppa on kohtalaisen hyvin topattu, mutta alaraajojen turvana ovat lähinnä shortsit ja alasuojat.
– SM-finaali näytettiin Yle Areenassa, ja silloin äitinikin näki millaista peli on. Vähän hirvitti tulla käymään kotona sen jälkeen, Ylilauri virnistää.
Kaikki pallolajit kokeiltu
Tornion kautta Uuteenkaupunkiin kotiutunut lumijokinen kolusi nuorempana ennakkoluulottomasti läpi kutakuinkin kaikki mahdolliset pallopelit ja liikuntalajit.
Synnyinseuduillaan Ylilauri ennätti edustaa niin Lumijoen Lumiukkoja, Limingan Niittomiehiä, Limingan Kiekkoa kuin Oulunsalon Laser HT:täkin.
– Ei alle kymmenvuotiaana voi tietää, tuleeko Pekasta jalkapallotoppari. Ei se mene niin. Kun harrastaa paljon ja monipuolisesti, mielenkiintokin säilyy.
Yksi lajeista on kuitenkin pysynyt mukana pitkään. Jääkiekkoa Ylilauri on pelannut 34 vuotta, ja se helpotti myös uuden lajin omaksumista. Tänä päivänä Lacrosse Turku Unitedia edustava haavipallomestari arvioi valtaosalla kotimaisista harrastajista olevan kiekkotaustaa.
– Laji on Suomessa nuori. Pääsääntöisesti harrastus alkaa jossain vaiheessa lätkän ohella. Luulen harrastajien keski-iän olevan tällä hetkellä lähellä kolmeakymmentä. Onneksi nuoriakin on alkanut tulla mukaan, ettei laji kuihdu pois, Ylilauri puntaroi.
Kaksi pelimuotoa
Lacrossen pelimuodoista perinteisempää kutsutaan field lacrosseksi. Box lacrossea taas pelataan kaukalossa. Kärjistetysti muotoiltuna kummassakin variantissa ideana on saada pallo haavimaisilla mailoilla vastustajan maaliin.
Ylilauri arvelee valtaosan suomalaisharrastajista pelaavan kumpaakin. Tuoreen kultamitalinsa hän taisteli kaukaloversiossa. SM-pronssia mieheltä löytyi jo entuudestaan molemmista.
– Field on lähempänä jalkapalloa. Se on kontrolloidumpaa ja systemaattisempaa, eräänlaista asemasotaa. Kontaktia ja varusteita on vähemmän kuin boxissa, josta itse tykkään enemmän. Se on lähempänä jääkiekkoa ja siinä tapahtuu koko ajan, Ylilauri selittää.
– Boxi on tavallaan koripallon ja jääkiekon sekoitus. Lätkästä tulee fyysisyys ja pelikenttä, koripallosta puolustus- ja hyökkäystavat ja rajoitettu hyökkäysaika. Loppupeleissä boxi on kuitenkin hyvin kurinalainen pelimuoto. Jääkiekkoon verrattuna suuri ero on siinä, että poikittaisella mailalla saa lyödä kylkeen ja vartalon etupuolelle. Käsillekin, jos kaverilla on pallo. Se on aika villiä.
Lacrosse eli haavipallo
Laji on kehittynyt alkuperäisamerikkalaisten keskuudessa. Alkumuotoja on pelattu jo satoja vuosia.
Suomeen lacrosse rantautui 2000-luvulla, mutta harrastajapiirit ovat edelleen pienet. Pohjois-Amerikassa laji on erittäin suosittu.
Pelivälineenä haavimainen maila, jonka varren pituus ja haavin koko vaihtelevat pelipaikasta riippuen.
Perinteisemmässä field lacrossessa kentällä on maalivahti ja yhdeksän kenttäpelaajaa. Box lacrossessa maalivahdin lisäksi kentällä on viisi pelaajaa. Kaukaloversiossa maali on pienempi, suojavarustus suurempi ja kontaktia sallitaan enemmän.
Lacrosse on ehdolla olympialajiksi vuoden 2028 Los Angelesin kisoihin. Olympiaohjelmassa laji on ollut vuosina 1904 ja 1908.
