Mikkâl Morottaja on tällä kerralla jättänyt perinteisen saamenpukunsa kotiin. Nuoren miehen yllä on valkoinen silkkipaita ja silmillä tummat aurinkolasit. Pää on nykymuodin mukaisesti vähätukkainen.
Räppääjä Mikkâl Morottaja on Inarin alkuperäiskansojen musiikkitapahtuman ensimmäinen esiintyjä.
Saameksi räppäävän miehen esitys on nopea ja rytmikäs, kuten asiaan kuuluu. Tavanomaiseen räppäämiseen verrattuna Morottajan esityksessä on yksi ero; yleisöstä tuskin kukaan ymmärtää sanoja.
"Sanat ovat inarinsaamea. Ehkä joku saattaa jonkun sanan ymmärtääkin, mutta se ei ole pääasia. Tarkoitukseni on vain saada esitys kuulostamaan hyvältä", hän sanoo.
Inarinsaamea puhuvien joukko on tänä päivänä pieni. Vielä harvemmassa on kieltä osaavia nuoria.
"Ei sanoja tarvitse ymmärtääkään, kunhan ihmiset tykkäävät kuunnella", Mikkâl selittää.
Tänä kesänä 20 vuotta täyttävä inarilaisnuori on harrastanut räppiä jo monen vuoden ajan - mutta tähän mennessä vain suomeksi.
"Ajattelin kokeilla, miltä se kuulostaisi saameksi. Halusin testata."
Inarinsaamessa ei tunneta joikua
Eri saamenkielet eroavat melkoisesti toisistaan. Mikkâl kertoo, että pohjoissaamea puhuvat ymmärtävät ehkä jonkin verran inarinsaamea. Mutta ymmärtävätkö he inarinsaamelaista räppiä?
"Sitähän sanotaan, ettei räppiä ymmärrä, vaikka sitä esittää suomeksikin. Rytmi on niin nopeaa, ettei sanoista välttämättä kukaan ota selvää", hän naureskelee.
Mikkâlin räppitekstit ovat pääasiassa tarinoita, mutta osa on vain mahdollisimman nerok-aita, iskeviä riimejä.
Räppi on saamelaismusiikissa uusi aluevaltaus. Mikkâlin saama palaute on ollut positiivista. Kukaan perinteisen joiun edustaja ei ole tullut sanomaan, ettei niin saisi tehdä.
"Sitä paitsi ei inarinsaamessa edes tunneta joikua. Koltilla ovat leuddit ja pohjoissaamelaisilla joiku. Meillä ei ole mitään perinteistä laulua", hän kertoo.
Vieraana
omalla maalla
Liperissä Pohjois-Karjalassa jo 11 vuotta asunut joikaaja Wimme Saari todistaa saamelaismusiikin notkeudesta samaa.
"On hyvä, että myös saameksi kokeillaan kaikki mahdolliset musiikkikeinot. Eivät uudet muodot pilaa vanhaa joikua. Musiikkihan on taiteenlaji, jossa voi kokeilla ihan mitä vain. Ei saamenkieli aseta mitään esteitä", hän sano.
Wimme Saari on tavallaan vieraana omalla maallaan, mutta kaksi kuukautta vuodesta hän edelleen viettää Lapissa.
"Elän Liperissä vapaana taiteilijana, mikä käytännössä merkitsee koti-isänä olemista, kun perheessä on kolme poikaa."
Tänä vuonna myös Saaren keikkarintama on vilkastunut. Parin hiljaisen vuoden jälkeen konsertteja on eri puolilla maapalloa mutta myös kotimaassa.
Takanaan hänellä on konserttikiertue Japanissa. Elokuussa Saarta pyydettiin Kanadaan, mutta samalle ajalle hän oli ehtinyt sopia konsertin Itävaltaan. Erityisen innostunut hän kuitenkin on kotimaan konserteista, joita kalenterissa on jo useissa kaupungeissa.