Juuri ilmestynyt Eva-raportti "Suomen menestyksen eväät, tiekartta tulevaisuuteen" kehottaa yliopistoja siirtymään määrän kasvattamisesta laadun parantamiseen. Raportin mukaan Suomesta puuttuu tiedeyhteisö, jossa voisi kasvaa Nobel-tasoinen tutkijapolvi.
Yliopistoista halutaan luoda uusi vientituote: yliopistojemme loppututkintoja tulisi myydä myös ulkomaille. Mallia tulisi ottaa Yhdysvalloista, jossa professorit suhtautuvat työhönsä yrittäjämäisesti: kuinka saada parhaat opiskelijat, riittävä rahoitus ja kuinka varmistaa varmistaa opetuksen mahdollisimman korkea laatu. Edelleen vaaditaan koulutuksen ja työelämän tiiviimpää vuorovaikutusta sekä resurssien ohjaamista aloille, joilla on menestymisen mahdollisuuksia. Eva vaatii yliopistoihin maksullista opetusta ja sen rinnalle kattavaa stipendijärjestelmää.
Suomi maailmantaloudessa -työryhmä raportoi, ettei Suomella ole enää varaa ylläpitää laajaa yliopistoverkostoa, vaan että osa yliopistoista tulisi lakkauttaa ja keskittää voimavaroja muutamaan huippuyliopistoon. Samanaikaisesti maakuntien yritysmaailma vaatii sijaintipaikkakuntansa yliopistoilta uutta, yrityksien tarpeita palvelevaa koulutusta. Kuusi yliopistokeskusta on juuri aloittanut toimintansa.
Osa Eva-raportissa tehdyistä ehdotuksista on kannatettavia, osa ihmetyttää. Elinkeinoelämän vaikuttajat näyttävät tarkastelevan yliopistoja vuosikymmenten takaisten käsitystensä valossa. Kuitenkin yliopistoissa on tapahtunut viimeisen 15 vuoden aikana muutoksia enemmän kuin koko yliopistolaitoksen historian aikana. Raporteista henkii käsitys, että vain ulkomainen tiede ja opetus voi olla laadukasta, kun useat kansainväliset arviot ja tilastot osoittavat Suomen yliopistojen kansainvälisesti korkean tason.
Kymmenen vuotta sitten yliopistoissa tehtiin ensimmäiset leikkaukset. Hammaslääketiede lakkautettiin Kuopiossa, hammaslääketieteen perusopetus Turussa ja rakentamistekniikka Oulussa. Nyt ollaan palaamassa lähtöruutuun. Hammaslääketieteen perusopetus on palautettu Turkuun. Kuopion ja Oulun osalta pohditaan vakavasti toimenpiteitä, joilla lopetettujen tieteenalojen tutkinnon suorittaneita saataisiin Pohjois- ja Itä-Suomeen.
Yliopistojen kehittämisessä tulee poistaa esteitä, jotka haittaavat niiden toimimista täysipainoisesti kansainvälistyvässä ja globaalissa maailmassa. Bolognan prosessi antaa hyvät mahdollisuudet kansainvälisen opiskelijavaihdon ja yhteistutkintojen kehittämiselle, mutta muitakin keinoja tarvitaan. Eva-raportin mukaan yliopistojen tulisi myydä loppututkintoja myös ulkomaille.
Loppututkintoja ei kuitenkaan pystytä myymään edes kotimaassa, sillä lakisääteisesti suomalaiseen akateemiseen loppututkintoon johtava koulutus on maksutonta myös ulkomaalaisille. Suomessa on jo nyt arvostetut tutkinnot ja kysyntää niille on. Esimerkiksi Oulun yliopistoon vaihto-opiskelijoiden määrä kasvaa vuosittain jatkuvasti ja on ylittänyt selvästi meiltä vaihtoon lähtevien määrän.
Yliopistojen on pystyttävä toimimaan pitkäjänteisesti, sillä koulutusinvestoinnit alkavat näkyä vasta noin viiden vuoden kuluttua ja tutkimusinvestoinnit ehkä 10-20 vuoden kuluttua. Ne eivät voi toimia kvartaalitaloudessa eivätkä myöskään teollisuuden suhdanteiden mukaan.
Kun 1990-luvun puolivälissä yritykset vaativat mittavia panostuksia it-alalle, moninkertaistivat yliopistot sisäänottonsa ja käynnistivät massiivisen muuntokoulutusohjelman. Ilmiön piti olla "megatrendi", toisin kävi. Maassamme ei ollutkaan kymmenien tuhansien it-ammattilaisten vajetta, vaikka teollisuuden viesti oli selkeä: "Jos emme saa riittävästi ja oikein koulutettua ja suuntautunutta työvoimaa, siirrymme ulkomaille." Nyt teollisuus vaatii panostamaan laatuun eikä määrään, mutta uhkasanoma on sama.
Perusmäärärahoilla voidaan hoitaa nyt juuri ja juuri peruskoulutus, mutta tutkimusrahoitus on hankittava ulkopuolisista lähteistä. Suomalaiset professorit ja tutkijat toimivat samoin kuin yhdysvaltalaiset kollegansa. Erona kuitenkin on se, että Suomessa opetuksen kehittämiseen ja opiskelijan ohjaamiseen kiinnitetään keskimäärin enemmän huomiota kuin ulkomailla.
Shanghain yliopiston ylläpitämällä ranking-listalla on viisi suomalaista yliopistoa. Suomalaisten tutkijoiden määrä maailmassa on noin 0,5 prosenttia, mutta tieteellisten alkuperäistutkimusraporttien osuus on noin yksi prosentti. Suomi on jo 19. sijalla tutkimuksiin viitattaessa.
Jos Suomessa ryhdyttäisiin panostamaan vain yhteen todella suureen yliopistoon tai jos perustettaisiin yksityinen huippuyliopisto, se tuskin vielä takaisi Suomelle Nobel-palkintoa, sillä Suomessa on tehty ja tehdään tälläkin hetkellä Nobelin tasoista tutkimusta. Suomen kokoisen pienen maan tutkijoilla on entistä vaikeampaa menestyä kisassa, johon liittyy vahvasti myös politiikkaa ja lobbausta.
Suomen yliopistolaitoksen vahvuus on kansainvälisesti korkea vaatimustaso ja tasalaatuisuus. Työnhaussa ovat ratkaisevimpia tutkinnon suorittajan henkilökohtaiset ominaisuudet ja taidot kuin todistuksen antaneen yliopiston status. Myös yliopistolaitoksen hajasijoitus on yksi maamme menestystekijöitä. Yliopistojen yhteistyö yritysmaailman kanssa ja maamme korkea koulutustaso ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että Suomi arvioidaan tänään maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi.
Vuoropuhelu yliopistojen ja yritysmaailman välillä on hyödyllistä ja tarpeellista ja siksi jokainen ehdotus tulee tutkia. Monet esiin nousseet ehdotukset ovat kannatettavia, mutta on muistettava, että yliopistojärjestelmän kehittäminen evoluutiona on hedelmällisempää kuin revoluutiona, johon myöskään ei ole tarvetta.