Oulun hankkimaa taidetta verkko-osoitteessa prosenttitaide.ouka.fi
Oulun Madetojan musiikkikeskuksen aulan korkeuksissa Jukka Mäkelän suuri ja komea Finaali, 1987, on voimallinen vastakohta ympäristönsä vaalealle viileydelle. Sitä paitsi se muistuttaa katsojaansa parin vuosikymmenen takaisesta maalaustaiteen uusekspressionismista.
Finaali on yksi monien joukossa. Taiteesta, joka on meidän ilonamme kulttuuritiloissa, päiväkodeissa, kouluissa, eri laitoksissa ja virastoissa. Monessa muussakin paikassa, ulkona ja sisällä.
Prosenttitaiteeksi tätä kaupungin tilojen taidetta nimitetään siksi, että sen hankinnan määräraha sisältyy alusta saakka kohteen uudis- tai lisärakentamisen tai kunnostamisen kustannusarvioon.
Prosenttitaiteen hankinnasta tehtiin Oulun kaupunginvaltuustossa päätös 1964, vuosi taidemuseon perustamisen jälkeen. Ja kuvanveistäjä Kauko Räsäsen pronssireliefi Aapelus, 1967, Nuottasaaren koulun seinässä, on ensimmäinen tämän linjauksen mukainen taideteos.
Finaali ja Aapelus saavat kirjassa esittelynsä. Mutta suurelta osin kirja keskittyy vuosiin 2002-2008 ja antaa viitteitä tulevista vuosista 2009-2010.
Näiden vuosien taide on luetteloitu ja on merkitty kartalle. Taidetta esitellään hauskan omakohtaisestikin, kuten taiteilija Moosa Myllykangas tekee päiväkirjamerkinnöissään.
Mutta miksi prosenttitaiteen ajallinen rajaus kirjassa lähivuosiin? Syyksi ei riitä takavuosikymmenien "unohdus" tai "lama", koska julkisten tilojen prosenttitaidehankintoja tehtiin silloinkin kaiken aikaa. Siitä kertovat muutamat esimerkit kirjassakin ja taiteilijanimien sarja.
Hankintojen hallinnollinen uudelleenorganisointi 2000-luvun alussa ei ole kirjan lukijalle eikä meille tavallisille kaupunkilaisille, ihanasti monenlaisen prosenttitaiteen kokijoille, rajauksen peruste.
Jos kerran kootaan prosenttitaidetta samoihin kansiin, niin kootaan kaikki. Ainakin taidemuseon www-sivuille takavuosikymmenien tarkka täydennys olisi tervetullut.
Rajaus kertoo myös historiattomuudesta, tietämättömyydestä juurista, yleisestä ilmiöstä tässä kaupungissa.
Sitä paitsi voisi vienosti kysyä, eikö muun muassa Keskustan terveysaseman (ent. Keskuskoulun) portaikossa Juho Mäkelän seinämaalaus Koivu ja tähti, 1936, täyttäisi prosenttitaiteen kriteerejä? Tai Olli Seppäsen seinämaalaus Leirielämää, 1959, Teuvo Pakkalan koulun portaikossa? Jo ennen kaupunginvaltuuston päätöstä 1964.
Kirjassa on paljon kiintoisaa lukemista ja näkemistä - vaikka rajaudutaankin viime vuosiin. Ja materiaalia on ollut niin paljon, että kuvat jäävät osin liian pieniksi ja etenkin kuvatekstien pienet kirjaimet puuroutuvat.