Pankinjohtaja Matti Louekosken maanantaina luovuttama väliraportti työeläkejärjestelmästä on lähdössä lausuntokierrokselle, ja osa lausuntojen sisällöstä on jo nyt hyvin tiedossa: työnantajien järjestöt tyrmäävät ehdotukset muutoksista yhtiöiden hallinnossa, palkansaajajärjestöt kiittävät niitä.
Louekoski ehdottaa, että työmarkkinajärjestöjen edustus työeläkeyhtiöiden hallinnossa vahvistuisi nykyisestä. Hän haluaa myös, että hallintoneuvoston ja hallituksen puheenjohtajuudet vastaisuudessa vaihtuisivat työnantajain ja palkansaajain keskusjärjestöjen edustajien kesken.
Toisin sanoen työeläkeyhtiöiden sisälle luotaisiin nykyistä enemmän järjestöjen läänityksiä. Tällainen ajattelu ei ole nykypäivää huolimatta siitä, että järjestöillä on aina ollut merkittävä rooli työeläkejärjestelmän hallinnassa ja varojen kartuttamisessa.
Työeläkeyhtiöt näkyvät suhteellisen vaatimattomasti ulospäin, mutta ne ovat erittäin tärkeitä taloudellisia toimijoita. Niiden hallussa on huikea, lähes sadan miljardin euron pääoma, jonka sijoittamistavat ovat tarkoin säädeltyjä. Vakavaraisuudesta pidetään tiukasti kiinni.
Työeläkeyhtiöt ovat täyttäneet tehtävänsä suomalaisten eläkkeenmaksun turvaajina suhteellisen hyvin. Erilaiset järjestöjen kiintiöpaikat niiden hallinnossa tuskin tässä lisää auttaisivat, pikemminkin herää kysymys, aiheutuuko siitä hallaa sijoitustoiminnalle. Muut ehdotukset hallintorakenteen normalisoinnista tavallisten yhtiöiden kaltaisiksi ovat sinänsä paikallaan.
Taustalla Louekosken ehdotuksessa on sosiaali- ja terveysministeriön toimeksianto eli tavoite työeläkejärjestelmän pitämisestä työmarkkinoiden kolmikantaisen neuvottelumenettelyn osana. Voi kuitenkin kysyä, mitä käytännön hyötyä esimerkiksi ehdotettu johtopaikkojen vuorottelu työnantajien ja palkansaajien kesken oikein toisi.
Työeläkeyhtiöitä koskevassa lainsäädännössä on uudistustarpeita, mutta niiden varjolla ei pitäisi ujuttaa hyvin toimivaan järjestelmän sisään rakenteita, jotka koituvat ajan myötä rasitteiksi. Louekosken ehdotukset ovat muun maussa synnyttämässä tarpeettomia jännitteitä työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen kesken.
Aika ajoin on suomalaisessa keskustelussa kuulunut puheenvuoroja, joissa on toivottu työeläkeyhtiöiden varojen suuntaamista jonnekin, esimerkiksi suomalaisiin yhtiöihin nykyistä enemmän. Ulkopuolisiin toiveisiin ei kuitenkaan ole taivuttu, mikä onkin järkevää. Tämä ei silti estä pelisääntöjen nykyistä tarkempaa määrittelyä Louekosken toivomaan tapaan.
paakirjoitus@kaleva.fi