Lää­nin­tai­tei­li­ja Milja Gut­torm: Saa­men­kie­lis­tä ope­tus­ta olisi tärkeä saada kou­lus­sa muis­sa­kin ai­neis­sa kuin äi­din­kie­les­sä

Kaupunkisaamelaisuuden läänintaiteilijana vasta aloittanut Milja Guttorm aikoo tehdä yhteistyötä muun muassa toimialueensa saamelaisyhdistysten kanssa. Aiemmin Guttorm on tehnyt esimerkiksi opetus- ja käännöstöitä.

Kuva: Teija Soini

Läänintaiteilija Milja Guttorm edistää saamen kielen ja kulttuurin vaalimista pohjoisen Suomen kaupungeissa.

Kaupunkisaamelaisuuden läänintaiteilijana helmikuun ensimmäisenä päivänä aloittanut Milja Guttorm (s. 1978) sanoo heti haastattelun aluksi, että hän ei pysty kertomaan vielä kovin yksityiskohtaisesti työnsä sisällöstä.

Kaupunkisaamelaisuuden läänintaiteilijan tehtävä on uusi. Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) Lapin toimipisteessä on entuudestaan saamelaiskulttuurin läänintaiteilija.

Taiken Oulun toimipisteessä työskentelevän Guttormin tehtävänä on edistää saamelaiskulttuuria Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin kaupunkiympäristöissä sekä tarvittaessa myös muualla.

Guttorm on toiminut aiemmin saamen kielen opettajana sekä saamelaiskulttuuria edistävän projektin koordinaattorina.

– No varmasti haluaisin tehdä vaikka mitä! Mutta keskiössä ovat varmasti saamen kieleen liittyvät asiat.

– Toivon voivani vaikuttaa siihen, että edellytykset saamen kielen ja kulttuurin vaalimiseen paranevat omalla toimialueellani.

Utsjoelta kotoisin oleva Guttorm on pohjoissaamelainen, joka on asunut oikeastaan koko aikuisikänsä kaupungissa.

– Muutin Ouluun suoraan lukion jälkeen vuonna 1997. Saamen kielen äidinkielenä kirjoittaneena pääsin kirjoille Oulun yliopiston saamen kielen laitokselle. Pääaineenani oli saamelaiskulttuuri ja sivuaineinani saamen kieli ja kasvatustiede, vuonna 2010 filosofian maisteriksi valmistunut Guttorm kertoo.

Maisterin tutkinnon suorittaminen venähti, koska Guttorm haluisi kokeilla välillä jotain muuta ja opiskeli kosmetologiksi.

Yksi vuosi vierähti myös vaihdossa Kanadan Saskatchewanissa, missä Guttorm opiskeli alkuperäiskansaopintoja.

– Saamelaisilla ja muilla alkuperäiskansoilla on keskenään paljonkin samanlaista historiaa ja kokemuksia kolonialismista sekä oman kielen ja kulttuurin ahtaalle joutumisesta. Esimerkiksi siitä, kun lapsia on viety väkisin asuntolakouluihin, eivätkä lapset ole saaneet puhua niissä omaa äidinkieltään.

– Monille on tullut paljon surua tasapäistämisyrityksistä ja oman kielen ja kulttuurin väkisin tukahduttamisesta. Näistä kokemuksista on aiheutunut myöhemmin valitettavasti myös muun muassa päihdeongelmia.

Lähtö Utsjoelta tuntui Milja Guttormista nuorena tyttönä ennen muuta jännittävältä vaihtoehdolta.

– Ja oli siinä mukana myös tunnetta, että en kyllä muuta sinne enää ikinä takaisin. Mutta kuinka ollakaan: kun sain omaa perhettä, kyllähän me siellä taas muutaman vuoden asuimme.

Tuolloin Guttorm työskenteli Utsjoella saamenkielisten palveluiden kehittämishankkeen projektikoordinaattorina sekä opetti yläkoulussa saamen kieltä.

Monet Saamenmaasta poislähteneet haluavat Guttormin mukaan jossain vaiheessa palata synnyinsijoilleen. Hänelle itselleen luontevimmalta on ollut tulla takaisin kaupunkiin.

– Tässä elämänvaiheessa tuntuu siltä, että oma koti on Oulussa. Lapset kyllä ikävöivät välillä kovastikin Utsjoella asuvia isovanhempia.

– Ruohonjuuritason saamelaisuutta ajatellen saamen kielen opetus on todella tärkeää kaupunkisaamelaislapsille pienestä pitäen. Tosiasiahan on se, että yli 70 prosenttia alle 10-vuotiaista saamelaislapsista asuu Suomessa saamelaisalueen ulkopuolella, Guttorm sanoo.

Askeleena eteenpäin Guttorm pitää Helsingissä Pasilan peruskoulussa ensi syksynä alkavaa kaksikielistä suomi–saame-opetusta. Siinä vähintään neljännes perusopetuksesta järjestetään saameksi.

Oulussa pohjoissaamea voi opiskella perusopetusta täydentävänä opetuksena esikoulussa ja 1.–9. luokilla keskitetysti Kastellin koululla. Myös etäopetus on mahdollista.

Mäntylä-Snellmanin päiväkodissa toimii saamenkielinen varhaiskasvatuskerho 2–6-vuotiaille, lisäksi päiväkodissa tarjotaan saamenkielistä kokopäivähoitoa.

– Toivottavaa olisi, että kaikissa asutuskeskittymissä, missä saamenkielisiä lapsia on riittävä määrä opetusryhmää varten, voitaisiin tarjota saamenkielistä opetusta äidinkielen lisäksi myös muissa oppiaineissa, kuten taideaineissa ja historiassa.