Oulun pohjoispuolisiin kuntiin jäi hyvinkin yhden kansanedustajan mentävä aukko, kun haukiputaalainen keskustan nuori Mirja Vehkaperä ei pystynyt astumaan Tytti Isohookana- Asunmaan kenkiin. Vaikka Vehkaperä kokosi kotikunnastaan Haukiputaalta paljon mojovamman potin kuin Isohookana-Asunmaa viime vaaleissa, ei sinänsä kova yli 5 200 äänen potti riittänyt Arkadianmäen paikkaan. Imu loppui muualla kesken. Keskustan muut nuoret naisehdokkaat Paula Lehtomäki ja Riikka Moilanen-Savolainen vetivät reilusti pitemmän korren.
Tämä on vahinko Oulun pohjoispuolelle, josta on miltei aina ollut oma kansanedustajansa. Haukiputaalainen Tytti Isohookana-Asunmaa, iiläinen Pentti Liedes ja kuivaniemeläinen Hannes Paaso tekivät pitkän taipaleen kansanedustajina. Pitkät perinteet ovat katkenneet.
Myös kainuulaisilla jäi isoja alueita ilman edustajaa. Kajaanilainen Anne Huotari eteni eduskuntaan varmasti ja kuhmolainen Paula Lehtomäki nappasi varsinaisen jackpotin. Keskustan rannalle jääneiden kärkinimet ovat Kainuussa ja Koillismaalla katkeraa luettavaa. Suomussalmen Timo Säkkinen jäi ensimmäisenä ulos eduskunnasta ja toisena saman kohtalon koki Taivalkosken Niilo Keränen. Oulu-Kuusamo-tien varrella oltiin liian ahneita, kun listoilla oli vahva ehdokas Kuusamosta, Taivalkoskelta ja Pudasjärveltä. Kajaanilaisen keskustalaisen Hannu Kemppaisen imu loppui tyystin. Hän jäi jopa koko keskustan listan jumboksi.
Läänin eteläosa puolestaan jylläsi. Antti Rantakangas ja Markku Koski, joiden uskottiin syövän toisensa hengiltä, menivät kirkkaasti läpi, Rantakangas jopa hulppeasti.
Varsinkin pienissä kunnissa oma vahva ehdokas lisää äänestysintoa. Niinpä Kärsämäellä ja Pulkkilassa oli selvästi ympäristökuntia suurempi äänestysprosentti. Sama koskee vaikkapa Nivalaa, Tyrnävää ja Kuusamoa. Se viestittää paitsi, että oma ehdokas halutaan läpi, myös sitä, että kova kisa aktivoi äänestäjiä. Politiikka kuolee näpertelyyn ja värittömyyteen, ei rajuun kilpaan.
Koska Oulun vaalipiirissä kaikki muut puolueet kuin keskusta ovat pieniä, on Oulun ulkopuolisten ehdokkaiden läpimeno niissä vaikeaa. Kajaanilainen Anne Huotari ja raahelainen Unto Valpas ja sudettioululainen Matti Ahde ovat ainoat poikkeukset.
Vaikka karvalakkilähetystöjen aika on auttamatta historiaa, on kansanedustaja kotikunnalleen ja seutukunnalleen yhä kova sana. Takavuosien tienpätkien ja siltarumpujen hamuamisen sijasta on tärkeää, että kontakteja luodaan mahdollisimman paljon valtion viranomaisiin, yritysjohtajiin ja ennen kaikkea EU-rahoista vastaaviin.
Kansanedustaja pääsee myös helposti sellaisen tiedon lähteelle, jota ei vielä ole vielä kunnassa. Kouluremonttien ja kylätien päällystämisen sijasta kansanedustaja voi tehdä työtä niska limassa vaikka kehittämisrahojen eteen.
Uuden kansanedustajan ominaispaino riippuu ennen kaikkea hänestä itsestään. Väritön takapenkin taavi jää myös helposti kuluttamaan kauimmaista riviä, mutta mahdollisuudet on miltei vaikka mihin. Ainakin, jos puolue on oikea. Ja sukupuoli on oikea. Ja ennen kaikkea on hyvää tuuria.