Suomalaiset käyttävät lääkkeitä miten sattuu. Sen on huomannut apteekkari Kirsi Paulamäki työssään, ja myös tutkimukset vahvistavat havainnon.
"Vain joka kolmas lääkehoito onnistuu tutkimusten mukaan niin kuin hoitava lääkäri on ajatellut", Kirsi Paulamäki kertoo.
Suurin osa lääkehoidoista siis epäonnistuu. Syitä on monia.
Paulamäki on nähnyt, miten monet pitkäaikaissairaat jättävät tarpeellisetkin lääkkeet ottamatta. Esimerkiksi kolesterolilääkkeisiin suhtaudutaan nykyään epäillen, sillä tietyt mielipidevaikuttajat ovat väittäneet julkisuudessa, että näistä lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Sama epäluuloisuus koskee verenpaine- ja sokerilääkkeitä.
"Jos ihminen ei tunne olevansa sairas, hänen on vaikea ymmärtää, miksi hänen pitää käyttää lääkettä. Lääkäreiden kannattaisi selittää potilaille tarkemmin, miksi lääke on määrätty ja miten se vaikuttaa", Paulamäki toivoo.
Apteekkiin tulee joskus reseptin kanssa asiakkaita, jotka kysyvät, mikä lääke heille on määrätty ja mihin vaivaan. Näin epäselväksi asia voi siis vastaanotolla jäädä.
"Diabeetikoille saa usein selittää, miksi heillä pitää olla matalammat kolesterolitasot kuin muilla."
Edes elinsiirtopotilaat eivät sitoudu lääkehoitoon toivotusti, astmaatikoista puhumattakaan.
Potilaat muuttavat lääkityksiään usein omin päin. Jos lääkäri on määrännyt yhden tabletin, potilas saattaa puolittaa sen tai ottaa tabletin vain silloin tällöin.
Ihmiset pelkäävät lääkehoitoja ja aliannostelevat niitä siksi. "Jos esimerkiksi verenpainelääkettä ottaa liian pieniä annoksia, näkyyhän se verenpainetasoissa."
Vanhemmat lievittävät lastensa kipua ja kuumetta usein turhankin varovasti eli liian pienillä annoksilla lapsen painoon nähden. Seurauksena on se, että lapsi saa kärsiä kivusta tai kuumeesta.
Ilman reseptiä saatavia kipulääkkeitä suomalaiset taas popsivat turhankin huolettomasti. Seuraukset tuntuvat vatsassa.
"Suomessa kuolee vuosittain 200-300 ihmistä tulehduskipulääkkeiden haittoihin eli yleensä suoliston verenvuotoihin."
Jotkut murskaavat kokonaisina otettaviksi tarkoitetut lääkkeet, jotta ne olisi helpompi niellä, mutta tästä voi olla arvaamattomat seuraukset.
Voi olla, että kapseloidun lääkkeen halutaan esimerkiksi vapautuvan vasta suolistossa. Jos tabletin murjoo, se vapautuu heti mahalaukussa, jolloin se ei vaikuta niin kuin on toivottu.
"Jos lääke on kapseloitu, kyllä kapseloinnilla on jokin tarkoitus."
Lääkkeen saa jakaa, jos siinä on jakoura, muttei murskata välttämättä silloinkaan. Käyttöohjeissa kerrotaan, miten lääke pitää ottaa, mutta ohjeitakaan ei aina lueta.
Hengitettävää astmalääkettä ei aina osata ottaa oikein, jolloin se ei tehoa. Antibioottikuureja jätetään kesken, mikä edesauttaa lääkkeille vastustuskykyisten bakteerikantojen kehittymistä.
Kahdeksan tunnin välein otettavaksi tarkoitettuja lääkkeitä ei välttämättä oteta kahdeksan tunnin välein, jolloin välillä lääkettä voi olla liikaa ja välillä liian vähän elimistössä.