Anja Haaraniemi sairastaa epilepsiaa. Kun kohtaus on tullut kohdalle, tajunta on miltei aina katkennut. Ensimmäisen kohtauksen hän sai kahdeksanvuotiaana, mutta kiitos hyvän lääkityksen, viimeisestä on kosolti aikaa. Sen takia hän voi ajaa työhön omalla autolla.
Tyrnävällä perheineen asuva Haaraniemi työskentelee osa-aikatyössä henkilökohtaisena avustajana. "Ajokortin voi saada, kun on ollut vuosi kohtauksetonta aikaa."
Epileptinen kohtaus johtuu aivojen sähköisen toiminnan ohimenevästä häiriöstä. Sairauden voi aiheuttaa esimerkiksi eri syistä johtuva aivosolujen vaurioituminen tai geneettinen aivosolujen toimintahäiriö.
Hoidon tavoitteena on saada potilas kohtauksettomaksi. Vaikeimmissa tapauksissa käytetään leikkaushoitoakin, mutta useimmat selviävät uusien, tehokkaiden lääkkeiden turvin.
"Toisin oli 70-luvulla. Sopivan lääkityksen löytäminen vei aikaa. Onneksi kaikki kohtaukset tulivat iltaisin enkä saanut niitä koulussa kertaakaan", Haaraniemi sanoo.
Alkuvaiheessa kohtauksien toistumiseen liittyi pelkoa. "Kaatuessa tapaturmariski kasvaa. Sen sijaan kohtaus ei satu, vaikka näyttääkin ulkopuolisen silmissä hurjalta."
Lievemmässä kohtauksessa potilaan toiminnot katkeavat hetkeksi. Hän tuijottaa eteensä, ja hänellä voi ilmetä silmien räpyttelyä, joskus myös vapinaa, mutta hän ei kaadu.
Valtaosa epileptikoista kykenee normaaliin työhön, mutta sairaus vaikuttaa ammatinvalintaan. Kiellettyjä ovat muun muassa alat, joissa joutuu käyttämään vaarallisia koneita. Ammattimaista autoilua ei voi harjoittaa. Vuorotyön soveltuvuus arvioidaan tapauskohtaisesti. "Kunnollinen unirytmi on silloin erityisen tärkeää."
Perhettä perustettaessa on tärkeää keskustella hoitavan lääkärin kanssa lääkityksestä. Raskausaika voi joillakin lisätä kohtauksia. Haaraniemi toimii Pohjois-Pohjanmaan epilepsiayhdistyksen jäsenrekisterin hoitajana ja hallituksen jäsenenä.
Ensi viikolla vietetään kansallista epilepsiaviikkoa.