Synteettisen THG:n käytöstä on rangaistava. Joukkoarmahdus veisi urheilun arvostuksen pohjamutiin.
Kilpaurheilun uskottavuus on alati pahenevassa alamäessä. Useat lääketieteen tutkijat ovat huolissaan kiellettyjen aineiden käytön yleistymisestä. Penkkiurheilijat katselevat puolestaan epäuskoisina ihmisen suorituskyvyn toistuvaa venymistä. Jatkuvasti huippukunnossa pysyvät ylivoimaiset superurheilijat vaikuttavat epäinhimillisiltä.
Yhdysvalloissa jopa sataa yleisurheilijaa epäillään tetrahydrogestrinonin (THG) käytöstä. Osa heistä on lajinsa huipulla. Keinotekoinen anabolinen steroidi tuli esiin Yhdysvaltain mestaruuskisoissa poikkeuksellisen valppaan testiryhmän ansiosta. Synteettistä steroidia ei ole aiemmin kyetty tunnistamaan verikokeista.
Yhdysvalloissa dopingista on tähän asti jäänyt kiinni vain vähän urheilijoita, mutta nyt monien jo vuosia uumoilema mätäpaise on puhkeamassa. Jos dopingseula tihenisi Yhdysvalloissa myös suosituissa ja Suomessakin seuratuissa ammattilaislajeissa, urheilun imago saisi todennäköisesti uusia mustelmia.
THG-hormonin löytänyt tiedemies Don Catlin uskoo, että urheilijat käyttävät myös muita samantapaisia lääkeaineita. Häntä on valitettavan helppo uskoa. Monissa muissakin lajeissa, esimerkiksi maastohiihdossa, on ollut jatkuvasti hämmästyttävän hyvin laajalla materiaalilla menestyneitä joukkueita - muitakin kuin nesteytyksestä kärähtäneet suomalaiset.
Huimaaviksi kasvaneet palkkiot vaikuttavat siihen, että urheilijat eivät kaihda keinoja päästäkseen huipulle. Heillä on varaa ja menestymisen tuoma pakko ostaa aineita, joiden avulla suorituskyky kohenee enemmän mihin puhtaalla harjoittelulla ikinä pääsisi.
On erittäin suuri vaara, että taitavat lakimiehet löytävät porsaanreikiä, joiden kautta kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n sääntöjä yritetään kiertää. Yhdysvaltain menestys ensi kesän Ateenan olympiakisoissa voi muussa tapauksessa jäädä paljon totuttua vähemmälle.
IAAF:n perusteltu päätös yleisurheilun Pariisin MM-kisojen virtsanäytteiden uudelleen tutkimisesta voi viedä mitalin monilta kepulikonstein menestyneiltä. On pidettävä vaari, että Yhdysvallat ja mahdollisesti myös muut maat, joiden urheilijoita voidaan epäillä vilpistä, eivät pääse vesittämään IAAF:n päätöstä.
Likaisten kemiallisten tahrojen peittäminen sääntötempuilla on uhkakuva, jonka toteutuessa urheilun luonnehtiminen sirkusmaiseksi olisi sirkustaiteen halventamista. Huippu-urheilun hyvinkin likaiset kasvot voidaan pelastaa vain paljastamalla vilppiin sortuneet ja rankaisemalla heitä. Ellei niin käy, tiedotusvälineiden, televisio etunenässä, olisi ehkä syytä harkita moneenkin kertaan, missä määrin tällaista huippu-urheilua on syytä selostaa. Keinotodellisuutta voi ostaa halvemmallakin.
Suorituskykyä parantavalla kemialla rahaa käärivät vaarantavat myös urheilijoiden terveyden. Don Catlin muistutti New York Timesin haastattelussa, ettei muokattuja steroideja testata ennen kuin niitä annetaan urheilijoille. He ovat koekaniineja, jotka tuskin tulevat ajatelleiksi viimeiseen asti mahdollisia terveyshaittoja.
Dopingin uhreiksi itsensä katsovat ovat havahtumassa vaatimaan oikeutta. Frankfurtissa alkoi perjantaina oikeudenkäynti, jossa entinen itäsaksalainen huippu-uimari Karen König vaatii Saksan olympiakomitealta korvausta vahingoista, joita hän katsoo kärsineensä DDR:n harjoittamasta systemaattisesta dopingista. Ehkäpä THG:n kehittänyt laboratorio saa sekin varautua korvausvaatimuksiin.